Covid-19-viirusan pandemii koski monien mualoin eläjii, Ven’angi. Ven’al erähät ruadajat työnnettih karantiinale sulakuunkuun loppussah, toizet jatketah ruaduo kois libo ruadokohtas. Karjalas, kui Ven’an toizisgi čuppulois, ei sua kävvä pihale muite, vaiku laukkah libo, sanommo, kävelyttämäh koirua. Muga kaikil rodih enämbi joudoaigua. Kois ruadajes minä piätin tiijustua omil ulgomualazil dovarišoil da tuttavil, kui hyö eletäh pandemien aigua.

Maura Häkki ei ole suomelaine, häi on karjalaine. Mauran juuret ollah Hyrzylän kyläspäi. Ga konzu häi sanelou sih näh TikTokas kymmenile tuhanzile, äijät ei ellendetä. TikTokas Maura Häkki on @maurash. Omien videoloin vuoh häi sellittäy, midä eruo on suomelazien da karjalazien keskes sego sanelou, kui karjalazii on syrjitty Suomes. Olen pagizutannuh Maurua nämmih da erähih toizihgi dieloloih näh.

Suarnu sih nähte, kui meččyzvierit da Meččähine puhtastettih oma meččy

Anukselaine Marija Trofimova enimät ruadovuvvet ruadoi Yllözen školas algukluassoin opastajannu. Jälgimäzet viizi vuottu enne penziele lähtendiä vie opasti lapsile karjalan kieldy. Karjalan kielen urokoil Marija F’oudorovna tavoitti elostua da kižata lapsienke. Ylen äijän pajatettih hyö. Karjalankielisty pajomaterjualua oli vähä, sendäh karjalan kielen opastai joudui iče kiändämäh ven’an kielespäi karjalan kielele runozii da pajozii.

Täl kerdua Omamualazet-rubriekas, kudai omistetah Oma Mua -lehten 30-vuozipäiväkse, kerrommo Nikolai Zaitsevas. Anuksen piirin Alavozen kyläh vuvvennu 1938 rodivunnuh Nikolai Petrovič jo mondu vuottu kirjuttau karjalakse. Hänen kirjutuksii piäzöy ilmoih Oma Mua -lehtes, Periodika-julguamos nähtih päivänvalgien hänen Omat ikkunat- da Nägemizih, Tuulos -kniigat.

Nikolai Filatov saneli Kindahan kuulumattomii zuakkunoi Nagronpäiväkse Myö, Lahten kylän brihaččuzet, puaksuh juoksendelimmo Padžalah Zgordin Ivan-died’oin luo. Hänen kodi seizoi mägiričäl ihan Naravozen joven rannal, a vedeh häi oli azettannu kaksi suurdu laudujuaššikkua, kudamis riputtih lukut, a laijois oli loukkuo. Sie häi pidi yhtes lahnoi, toizes ‒ haugiloi. Eihäi vie moine vahnu olluh, ga myö händy sanoimmo Ivan-died’oikse, kerdu hänel oli turbei pardu. Hänen luo myö juoksendelimmo hyväl mielel, kerdu häi maltoi sanella meil zuakkunoi.