Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Ei lapsi rovus kaduo

Lastu karjalazis perehis ainos oli äijin

Ennevahnas karjalazil oldih suuret perehet.  

Vie IX-luvun loppussah oldih perehet, kudamis oli kolme-nelli polvie, 25-40 hengie. Sit perehis jongoi oli jo nelli libo viizi hengie. Ižändänny perehes enimyölleh oli perehen vahnin ristikanzu.

Karjalas mendih miehele da naidih omas tahtos, vägehes ei naitettu dai ei ni miehele annettu. Köyhygi, ga čoma da ruavonsuvaiččii neidine sai mennä miehele bohatale.

Suuret karjalazet  perehet elettih sobuh. Tuatto ruadoi miehen ruadoloi, muamo hoidi naizen ruadoloi. Kaikil toizil pidi kuunnella heidy. Lastu perehis oli äijin, viizin-seiččemin. Kazvahuu lapsel sežo pidi ruadua, olla tuatale da muamale abuniekannu. Lapsettomii perehii piettih ozattominnu. Sanottih enimyölleh, gu se oli naizen viga.

Perehen ižändän akkah emändöičči talois. Häi kačoi žiivatat, valmisti syömisty, varusti sobii. Neveskät, tyttäret avvutettih da kuunneltih händy. Puaksuh kaikis tärgielöis dielolois ukko kyzyi nevvuo omal akal. Karjalazis perehis naizen puoleh oli kunnivoittavu kosketus, miehet harvah abeittih heidy. Monis karjalazis suarnois da pajoloisgi on sanottu naizen kunnivoičukses.

Miehet ruattih peldoloil, mečäs da suadih dengua. Hyö oldih eloloinsuajat da ižändät omas perehes. Heijän käskyttäh ei suannuh sellittiä nimittumii vagavii dieloloi. Karjalazis perehis ylen harvah juodih viinua, sidä piettih huigiennu.

Vie vuvvennu 1849 eräs virgumies kirjutti: ”Karjalazis perehis kaikin ollah hyvin toine toizenke da eletäh sobuh. Gu roinnou mitah  hoppu, ga kyläle sih niškoi ei anneta tiediä, ei nimikse pie.”

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
Koudu: *
Partn`ourat