Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Ei lapsi rovus kaduo

Lapsile ei suannuh sanuo midätahto vastah aiguhizii. Tuatan sana da tahto oli zakonu kaikele perehele

Lapsien kazvatandu karjalazes perehes.

Lapsen enzimäzenny opastajannu oli buabo libo muamo. Hyö annettih omii tiedoloi, kerrottih tarinoi, opastettih panemah malittuu. Seiččeivuodehizet lapset jo sanottih riähkät kirikös da kolmes vuvves jo mendih pyhile aiguhizienke.

Virboin pruazniekakse lapset valmistettih virboin oksii da virbotettih rahvastu, ozua toivottajen.

Konzu tytöle täydyi kymmene vuottu, häi rubei käymäh ad’voih. Tytöt käydih toizih taloloih gostih. Nenga vahnembat ozutettih tyttyö, tuliedu andilastu, rahvahale. Pošti joga pruazniekkua neidizet oldih ad’vois. Sendäh  sidä tyttözien aigua nimitettih – “iz’umnoikse igäzekse”. Gost’as olles, tyttö ei ruadanuh, vaigu ombeli, kezräi da kävi bes’odoih. Semmoine perindö avvutti neidizile tuttavuo brihoinke.

Lapset syödih eriže aiguhizis pruazniekoin aigua, da vie konzu oli kedätahto gost’is. Muinu päivinny joga ristikanzu istui stolan ies vaigu omas paikas.

Lapsile ei suannuh vallita ičele syömisty, pidi syvvä midä annettih. Sanottih: “Hospodi, blahoslovi, suurus suuh, mieli piäh”, “Älä ole suurembi syömisty! Syö midä on, midä edeh pandih!”  Vädžišköle lapsele sanottih: “Huuli paksu, vačču hoikku”. Syvvä pidi čopottajen, ei suannuh sordua leivän murustugi lat’t’iele.

Lapsil ei suannuh sanuo midätahto vastah aiguhizile, ei suannuh sanuo midä puuttuu, kävvä meččäh puolenpäivän jälles. Vahnembien paginois lapsile ei olluh seksualizii teemoi. Vie ei suannuh varrastua. Etnologat kirjutettih, gu karjalazil harvah ken midä varrasti, sendäh gu rahvas uskottih Jumalah.

Lapsii opastettih  enzimäzinny sanuo tervehetty vahnembile da sanottih, gu ei sua enzimäzenny paista täyzi-igähizienke. Tuatan sana da tahto oli zakonu kaikele perehele. Muamo oli hyväntahtozembi, tuatto vagavembi.

Pienii lapsii kuritettih vähembi, migu suurii. Kuundelemattomile lapsile  toiči annettih käil tai vičäl tagapuoldu vaste. Vie heidy pölläteltih vedehizel, mečänižändäl libo pahal hengel.

Karjalazet sanottih, gu “pahoil sanoil kazvetah pahat lapset”, sendäh lapsien čakkuamine oli paha taba. Lapsii kiitettih ainos hyväl sanal da sanottih – “Puaksumbah armastella – kädevembi rodieu”. Kučuttih armahil sanoil: “muaman kalkaloine”, “muaman elozet”, “muaman muruine”, “kullanmuruni”, “ilomuruni”, “silmäteräni” (vien.)...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat