Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

“Rahvahis on vesselembi”

Lilija Vasiljeva (hur.) da Klavdija Vasiljeva ollah ammuzet tuttavat, yhtes pajatetah Randaine-joukos // Kuva: Ol'ga Smortova

Rahvahis on vesselembi, dai pahat mielet kai unohtutah, sidä mieldy on priäžäläine Klavdija Vasiljevna Vasiljeva.

Roinnougo konzu pahua mieldy libo muite et ole voindalleh, ga konzu olet rahvahis dai rahvahanke kai vähän vähäzin proidiu. “Ei pie nikonzu yksinäh olla”, nevvou Klavdija Vasiljeva. Inehmizel on 81 vuottu igiä. Lapset on jo kazvatettu. Jo nelli vuottu rodieu ukon kuoltuu. Konzu kuoli häi, ga inehmine ei tiedänyh ni kui elämäh rubieu. Enimät ruavot taloishäi oldih mužikan hardieloil. Pidi työndyö sit da harjavuo elämäh yksinäh. Työndyigi. Rinnalhäi oli hyvä dovariššu, kudai konzugo hyväl sanal lauhtutti, konzugo jo vagaval vagaitti. Lilija Vasiljevanke Klavdija Vasiljevna ollah ammuzet tuttavat.

– Minä händy rauhah en jätä, ainos tulen kunnetah ottamah. Horah kävymmö pajattamah. Ezmäi kävyin iče ottamah, a sit sanoin: nygöi iče tule. Ostin hänele kepin dai häi rubei iče tulemah, sanou dovariššu.

Jo hätken aigua Klavdija Vasiljevna pajattau Priäžän pajojoukos “Randaine”. Sanou: pajattau ijän kaiken dai horih ainos kävyy. Oli vai välii, konzu lapsii kazvatti, sit ei piässyh.

– Pahuos pienyössäh pajatan. Tuandoi vaste, kačo, kalmoil tuttavan näin. Häi minul kyzyy: “Sinä Klavago olet? Sinä školas ainos pajatit”, sanou inehmine.

Tänäpäi Randaine-pajojoukos on pajattamas seiččie inehmisty. Pajatetah hyö karjalakse dai toiči ven’akse. Tulien vuon pakkaskuul “Randaine” täyttäy kolmekymmen vuottu. Horaniekoinke ruatah Aleksandr Saveljev da Larisa Prokopenkova.

– Larisa konzu tuli meile ruadoh, uvvet ruutat ombelutettih. Meil oldih ezmäi prostoit, ga häi sanoi: jo vahnat ollah, ei pie moizii. Nygöi, kačo, uuzis jo pajatammo, jatkau paginua inehmine.

Ruutat uvvet ollah, hyvät, ga miellythäi enämbäl “Randazen” inehmizien pajatandah, ku pajatetah hyö puhtahal karjalan kielel da karjalazeh tabah. Iče löyhketäh: “Emmo sanoi murjo, kui on sana karjalakse, mugai pajatammo”. Huolitah kielen puhtahuttu. Toiči iče ottavutah kiändämäh pajoloi. Klavdija Vasiljevna on kiändänyh “Randazele” kaksi pajuo ven’an kielespäi. Nygöi niidy pajatetah hol’aitetah  konsertois.

– Toiči jygei on kävvä. Ga pidäy kävvä, pidäy auttua karjalan kieldy. Toiči lähtet repetitsiele, odva-odva astut, a sie herkevyt, parembi rodieu, sanou inehmine.

Mielelgo elänemmö

Klavdija Vasiljevna on roinnuhes Priäžäh keskikyläh. Perehes kai oldih karjalazet. Tuatal da muamal oli kolme lastu, Klava – keskimäine. Voinua vaste tuatto otettih, ei sanottu nimidä, menetiijä kunne viettih da ammuttih.

– Voinu ku zavodih, meidy kerras baržoih istutettih da viettih Plesetskoih rajonah. Ni kyzytty ei, kai jättiä pidi. Konzu baržoil viettih, erähät nygöi nevvostovaldua moititah, ga meidy hyö zobotittih, kačo. Ei sua nimidä pahua sanuo. Syötettih, konzu azetuimmo, dai kylyh taluttih. A konzu paikan piäle tulimmo, hyvä ku muamal oli ombelusmašin keräl otettu, sit sil ombeli da sen vuoh piädy elätimmö. Nälgy, tiettäväine oli. Midä vai emmo syönnyh. Šiiloit kai söimmö, saviheinät, jänöinbaroit. Ku lehmät rouno. Ga konzu jo omah kyläh tulimmo, erähäl vuvvel jo iče kartohkua panimmo. Kalan vuoh elimmö. Tämä čuppu oli ylen kalakas, ozuttau järvirandahpäi  naine. – Akat kaššalit selgäh dai järvele. Myö konzu tulimmo kyläh, meile sanottih: “Teijän kodi poltettu on. Älgiä juoskua, yksikai teijän kodii ei ole”. Emmo uskonuh. Tulimmo, ga koin kohtal yhty šiiloidu korgiembi meidy. Mugai elimmö, a nygöi ni uskota ei, ku muga pidi eliä. Nygöi rahvas mielel eletäh – bohatasti, tänäpäi ostetah, huomei jo lykätäh, ei pie nimidä, paheksiu inehmine... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat