Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Hänen lähtiettyy loppihes kogonaine aigukauzi

Nygöi ellendämmö, mittumat pienet da lyhyöt oldih net minuutat, kuduat elimmö yhtes Tamara Ivanovnan kel. Emmo unohta händy nikonzu, rubiemmo mustamah ainos

Syvyskuun enzimäzenny piän rodieu 40 päiviä Tamara Staršovan kuoltuu. Hänen opastujat, net, kenen kel yhtes hänel puutui ruadua, mustellah Tamara Ivanovnua meijän lehten sivuloil.

Irma Mullonen, Karjalan Tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan piälikkö:

Kaikkien toizien jyttyöh, ket opastuttih suomen kielen da literatuuran ozastol, vastavuin Tamara Ivanovna Staršovan kel Suomen literatuuran luvendoloil. Meijän vuozikursal loittozel 1970-luvul Tamara Staršova lugi sidä kursua enzimästy vuottu, yhtelläh jo silloi nägyi, ku häi on oman alan hyvä tiedäi.

Händy kunnivoittih da suvaittih eri kursoil opastujat, äijät tahtottih kirjuttua diplomuruaduo hänen avul. Pidäy tovendua, ku meil täkse päiviä ei jiännyh hänen mostu tutkijua da tiedäjiä.

Jälgimäzet kaksikymmen vuottu minä tunzin Tamara Ivanovnua piälikönny. Johtajannu häi oli demokruattine, avvonaine, hyväntahtoine ristikanzu, kudai kaikkien puoleh oli hyvä da kunnivoittai. Hänen kel hyvä oli ruadua vie sendäh, ku häi oli vastuonalaine ristikanzu.

Literatuuran tutkijannu olles Tamara Ivanovna maltoi hyvin paista da sanella. Hänen kerdomuksii mustelen hätken, sendäh ku Tamara Staršovan paginas ainos oli laivu irounii, enzimäzekse oman ičen puoleh.

Tamara Staršova oli sidä sugupolvie, kudual suomen kieli oli kodikielenny. Hänen lähtiettyy on loppenuhes kogonaine aigukauzi.

 

Pekka Zaikov, Karjalan kielen professoru:

– Olen ruatan Tamara Ivanovnan kera yli kymmenen vuotta. Silloin hiän oli jo Itämerensuomalaisien kielien ta kulttuurin tietokunnan dekanina ta samoin suomen kielen laitoksen johtajana. Hänen kera oli helppo ruatua, sentäh kun hiän tiesi kaikki ne rutiiniasiat, kut kuulutah johtajilla. Hiän oli hyvätahtoni ihmini ta oikein tykkäsi ruavosta, opastajista ta opastujista. En ole nikonsa kuullun, jotta hiän pakajais kenennih kera kovalla iänellä, vaikka toičči olis voinunki käyttyä kovempie keinoja. Kyllä Tamarua kunnivoitettih opastajat ta kuunneltih hänen neuvoja. Opastujat jopa kučuttih häntä "tietokunnan muamoksi". On jykie kuvitella kuinka nyt rupieu uusi laitos elämäh ilman Tamara Ivanovnua.

Marija Korobeinikova, Petroskoin valdivonyliopiston ven’an kielen endine opastai:

Vaigei on kuvitella, ku algavuu uuzi opastusvuozi, ga opastuspertin kynnykses piäliči ei polle Tamara Ivanovna… Äijät nuoret, kuduat opastuttih suomen da karjalan kieldy, ruvetah mustamah händy mielevänny da tiedäjänny opastajannu, oigiennu da häväntahtozennu ozaston da tiedokunnan piälikönny.

Kaikin myö – kollegat, ammuzet tuttavat, lapsusaijan da nuoren ijän dovarišat – emmo voi vie harjavuo sih, ku Tamara Ivanovnua ei ole. Toizele ilmale on lähtenyh ristikanzu, kuduadu ihailimmo, moine häi oli optimistine da oigei. Häi juumoran kel kačoi moizih vaigieloih tilandehih, ga net kerras sellittih. Tamara Staršova oli dovariššu, kudai oli valmis kannattamah vaigielois elaijois.

Valentina Mironova, Karjalan Tiedokeskuksen Kielen, literatuuran da histourien instituutan tutkii:

Tamara Ivanovna Staršovanke tuttavuin, konzu tulin opastumah suomen kieldy Petroskoin valdivonyliopistoh. Jälgimäzel vuozikursal häi opasti meile suomenkielisty literatuurua da pidi luvendoloi Kalevala-eepossah näh. Suaja hyvä arvosana Tamara Ivanovnan tutkindol ei olluh kebjei dielo, pidi toiči yöt dai päivät kniigoi käis pidiä. En voinnuh ni smiettie gu yliopiston jälles minä rubien puaksuh käymäh oman opastajan luo. Omua tutkimusruaduo kirjuttajes ainos kiännyin Tamara Ivanovnan puoleh: toiči abuu da nevvuo kävyin kyzymäh, toiči retsenziedu suamah. Nygöi tiijän: ei ainos täl inehmizel olluh nigo aigua, nigo vägie, ga ni yhty kerdua häi ei sanonuh ”en voi” libo ”en rubie.” Tamara Ivanovna ainos oigieh sanoi hairahtuksis, tutkijale se on tärgei. Jälgipäivissäh Tamara Ivanovna oli minun opastajannu da kollegannu.

Natalja Sinitskaja, Oma Mua -lehten piätoimittai:

Ainos hyväl sanal mustelen Tamara Ivanovna Staršovua. Tiezin händy mielevänny da oigiennu ristikanzannu, hyvänny opastajannu. Ainos kummeksin, kui lienne häi mustanou kaikkii omii opastujii, enimii vie nimelgi. Konzu vastavuimmo ruavon dielolois libo muite linnas, ainos pagizimmo, Tamara Ivanovna kyzeli ruaduo dai perehty, saneli omis.

Hos Tamara Ivanovna oli suomen literatuuran tutkijannu da suomen kielen opastajannu, häi, minun mieles, nikonzu ei peittänyh, ku tuatan puoles on karjalaine da ylbeili sidä. Mustan kerran erähäl luvendol, kudual yhtes oldih suomen da karjalan ozastoloin opastujat, suomen kieldy opastujat nuoret ruvettih nagramah karjalan kieldy, teil la kieles lagi-sana merkiččöy lagie pertis da zakonuagi. Tamara Ivanovna sih jyrkäh sanoi, ei la ni suomen kieles ole toizin.

Reino Rugojev, Karjalan TV:n redaktoru:

Toizele ilmale lähti Tamara Ivanovna Staršova. Kezäl, loman aigua. Se oli ihan vuottamattah, hos jälgi vuozin kaikin myö näimmö, ku voimattomus ”syöy” hänen. Sih vie ližäkse salvattih Itämerensuomelazien kielien da kul’tuuroin tiedokundu, kuduan johtajannu Staršova oli 20 vuottu, kaiken aigua, kuni oli olemas tiedokundu.

Mustelen Tamara Staršovan  luvendoloi ”Kalevalas”. Häi ihan uudeh luaduh saneli tundiettuh eepossah nähte niilöile, ken jo lugi sidä, kaikkii, ken ei lugenuh sidä da enzimästy kerdua livaili, häi pani ihailemah da suvaimah sidä. Staršovan luvendot Karjalan literatuuras oldih mieldykiinnittäjät da tiijollizet. Tamara Ivanovna iče tiezi da tunzi äijii Karjalan literatuuran klassikkoi. Meijän tuatat, Jukka Petrov da Juakko Rugojev, oldih dovarišakset. Minä lapsusaijas mustan, kui hyö vastavuttih meijän fatieras Petroskois, kezämökis Koskisalmes. Toiči hyö yhtes käydih Ankajärvele, kus oldih Ortjo Stepanovan, Pekka Mutazen, Kalle Rannan, P’otr Boriskovan da äijien toizien kirjuttajien kezämökit. Tamara Ivanovnagi puaksuh yhtyi heijän paginoih literatuurah da suomen kielen opastukseh näh.

Konzu opastuimmo yliopistos suomen kieldy, myö sanelimmo Tamara Ivanovnale midä luvimmo kois (muga sanottu ”kotiluku”). Huigei oli tulla hänellyö, ku vähä oli lugiettu da ei oldu luajittu sanastokonspektat. Konzulienne ”kotiluvukse” sanelin hänele erästy suomenkielisty detektiivua, kus räjähtih lendokoneh. Häi muga mieldyi sih, ga kai käski andua hänele se kniigu lugiettavakse.

Tamara Ivanovna ainos tiijusteli, midä opastujat suvaijah ruadua joudaval aijal. Äijät suomen kielen ozaston opastujat minun aigah pajatettih ”Toives”. Toiči konsertat da matkat oldih opastundan aigah, ga Staršova nikonzu ei sanonuh, ku sidä pajatandua ei pie.

Hos Tamara Ivanovna oli herran sijas, kaikkien opastujien kel häi ainos oli ystävälline da sulapaginaine. Hos kui kiini oli häi ruavos, omien opastujien probliemat ainos oldih hänel enzimäzel sijal.

Opastujat ainos ruvetah mustamah Tamara Ivanovna Staršovua, omua opastajua da piälikkyö, kiittäjen da kunnivoijen.

Maikki Bobina, Petroskoin valdivonyliopiston endine opastui:

Terväh rodieu 40 päiviä, ku ei ole täl ilmal Tamara Ivanovna Staršovua… Tässäh en voi uskuo, ku enämbiä nikerdua en vastua händy linnas, en näi, kui häi astuu yliopistoh, kui hil’l’ah kiändyy da rubieu muheloittamah minuu nähtyy… Kaikin kuoltah, ga sih on muga vaigei harjavuo, vaigei on ellendiä, ku ristikanzua enämbiä ei ole täl ilmal…

Mustan, kui enzimästy vuottu opastujes väliaijal juoksendelin ilmupallot käis,vastavuin Tamara Ivanovnan kel da pöllästyin – nygöi rubieu čakkuamah, käsköy omah kabiniettah da škel’l’uau, mikse juoksendelen yliopistos. Ga häi ihan vuottamattah rubei nagramah da hyväh luaduh sanoi: moločču, juoksendele vai!

 

Tottu sanuo meijän tiedokunnan kunnivoitettu piälikkö puaksuh nagroi yhtes meijän kel, konzu piimmö iluo, ičegi häi maltoi šuuttie. Myö nikonzu emmo varannuh astuo hänen kabiniettah, kyzyö, midä pidi, muitegi paista. Ei olluh hirvei, oli hyvä, kui oman kel paista Tamara Ivanovnan kel, hengi oli hoivalleh.

Nygöi ellendämmö, mittamat pienet da lyhyöt oldih net minuutat, kuduat elimmö yhtes Tamara Ivanovnan kel. Emmo unohta händy nikonzu, rubiemmo mustamah ainos.

Tahtozin sanuo hänele passibot tiedolois, kuduat häi andoi meile, hyväs sanas da lämmäs, kuduat lahjoitti.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat