Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Lämmin runokezä

Aleksandr Volkovale oli suui ihalmo, ku Andrei Rastorgujev ottihes kiändämäh hänen livvikse kirjutettuloi runoloi. Kaikis tärgevimänny vikse roittihes “Liivin virret”, kudamii Rastorgujevan hyvyös voibi lugie ven’akse. // Kuva: Oleg Mošnikov

Ven’an Kirjuttajien liittoh kuului runoilii Andrei Rastorgujev käi meijän suarnumuah keskikezäl

Runolline da lämmin oli tämän vuvven kezä. Meil Karjalas tavan mugah on muga: vihmaksine kevät muuttuu lieväh čipettäjäkse sygyzykse. Mieligi on moine. Lämmin da vessel kezä mieletgi muuttau vesselembäkse. Päivypasto, pilveksine mečäs, vihandat mägyričät, luaskovat järven allot runoloinnu viertäh valgiele bumuagale. Karjalah miellyt kerras da ijäkse. Sen tovendau Jekaterinburgas eläi runoilii, Ven’an Kirjuttajien liittoh kuului Andrei Rastorgujev, kudai yhtes Svetlana-akkah kel käi meijän suarnumuah keskikezäl.

Matku Jessoilan kyläh andoi runoviritesty

Andrei Rastorgujev ei ole tundematoi ristikanzu Karjalan kirjuttajile. Häi on runoilii, kiändäi, hätken aigua eli Komin tazavallas. Omih runokogomuksih Rastorgujev rakkahal ottau toizien pohjazes eläjien da kanzallizil kielil kirjuttajien runoniekoin tevoksii. Komis, kunne Andrei sežo käi omal autol kezäl, vaste ei ammui piäzi ilmah tundietun komilazen runoniekan Al’bert Vanejevan runokogomus. Runot net kiändi ven’akse Andrei Rastorgujev Karjalas eläjät runohuon suvaiččijat vikse lugiettih karjalazen Aleksandr Volkovan da vepsäläzen Nikolai Abramovan kirjutettuloi da Rastorgujevan kiännettylöi runoloi.

Aleksandr Volkovale oli suui ihalmo, ku Andrei Rastorgujev ottihes kiändämäh hänen livvikse kirjutettuloi runoloi. Kaikis tärgevimänny vikse roittihes ”Liivin virret”, kudamii Rastorgujevan hyvyös voibi lugie ven’akse. ”Liivin virret” ollah kiännetty kaikile suomelas-ugrilazile kielile.

Vältämättäh, runoviritesty Andrei Rastorgujevale andoi matku Jessoilan kyläh, kuspäi rodužin on Volkov. Died’oin nostettu kodi, ennevahnazet kodivehkehet – rounoku karjalazen kul’tuuran muzei, kus ielleh kuuluu karjalankieline pagin. Sen pienen muailman tuvennu da alustannu on runoniekku Aleksandr Volkov, kudai kirjuttau pedäimečis, homehtunnuzis kivilöis, suuren da vallattoman Siämärven aldolois. Erähäs omas kirjutukses Rastorgujev muga kirjuttau Volkovas: ”Omal täydeläžyöl, kuduadu häi ei kavotannuh vaigielois elaijois, voibi olla niilöis se tereni, luja karjalaine mies Aleksandr Volkov mustoittau minule sidä samastu granittumöhkälehty, kallivuo, kuduah näh häi kirjuttau erähis omis runolois. Tuulet da vihmat kestänyh, se on tuvennu. Se seizou vie hätken, ristikanzan igälangan katkiettuugi. Da se ei ni ole lyhyt, ku kačommohäi midä on luadinuh täh aigah Volkov. Semmite häi tässäh vie runoilou, istuu airolois da soudau da pyydäy riäpöidy omas Siämärves”.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat