Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Vahnua pruazniekkua elävyttämäs

Jeroilan Spuasan Kazitäluajitun obrazan kirikön johtai pappi Boris (Pugovkin) on sidä mieldy, gu pidäy elvyttiä ennevahnazii Jumalan pruazniekkoi, harjaittua rahvastu uvvessah “olla vessellänny pohmel’l’ata, eiga menemmö sudre viinah da riähkäh” // Kuva: Valentina Libertsova

Jeroilas piettih kirikön prihodan pruazniekku.

Lyhyt Karjalan kezäine viukahtah, et ehti ni kačahtuakseh gu jo elokuul tullah vastah sygyzyn ruavot: kartouhkan kaivandu, vil’l’oin leikkuandu, buolan, garbalon da sienen keriändy. Erähät kyläläzet vie ehtittih räkel kezäl tostu kerdua niittiä heinät da kuivata net. Toizet ruaduo suvaiččijät ehtittih kai syvysvihmoi enne tuvva kodihpäi meččyheinät da pandih suabrah da varustettih talvekse halguo. Ruaduo on helmu täyzi, avuttai on yksi – Jumalaine. Hänel pakittihgi abuu da vägie. Sit kodiruadoloin jälles pyhinpäivin da Jumalanpruazniekoin päivin rahvas kiirehtettih kirikköh, ku yhtes panna malittuu da pakita blagoušen’n’ua ičele da kyläle.

Elokuun kallehimii pruazniekkoi ollah kolme Spuasan päiviä da Emänpäivy.

Harjaittua rahvastu olla vesselänny viinattah

Vahnois ristikanzois tiijustimmo, heijän buabat-died’oit piettih Jeroilan Spuasan Kazitäluajitun obrazan kirikön pruazniekku Bolsakan sillalluo Anus-joven rannan da kirikön rinnal olijal puustal. Sie nygöi ollah ristittyzien koit da pellot.

Kolmattu Spuassua Ven'al sanotah Oriehu- libo Leiby Spuasakse. Tiettäväine, oriehua meijän pohjazel mual ei kazvanuh, a pastostu jarmankal oli kaikenluadustu. Loitokse kuuluttih Anuksen lagevuo myȍ kirikön kellot, soittoloin iänet, paijot, gr'uuhoin yhkytykset, kadrielin käpsehet, nagrot, lapsien hol’otandat.

Jeroilan Spuasan Kazitäluajitun obrazan kirikön johtai pappi Boris (Pugovkin) on sidä mieldy, gu pidäy elvyttiä ennevahnazii Jumalan pruazniekkoi, harjaittua rahvastu uvvessah “olla vessellänny pohmel’l’ata, eiga menemmö sudre viinah da riähkäh”.

Usko Jumalan abuh

Varustamah pruazniekkua rubeimmo jo Uspen’n’an pyhän allus. Enzimäzekse pidi kabrastua kirikön huonukset, pestä ikkunat, seinät, päčit, veriät, lattiet, tuohuksienalustat, obrazat. Sit panimmo kundoh pihan, mualaimmo da uvvistimmo kukkuvavot, laučat, kytkimmö da istutimmo  kukkua, niitimmö pahat heinät, varustimmo sijat lapsien kižoih da konsertah näh.

– Se on kaikis paras hyvä mieli, gu ristittyzet livuttih pruazniekan varustandah da ruadoloih, sanoi Boris-tuatto, – sehäi on rahvahan prihodu da kirikkö. Sluužbua maltau pidiä joga pappi, gu minuu kunne otetanneh libo midägi pahua tapahtunnou. A rahvas täs elettih, nostettih kirikkö, elvytettih se, heil pidäy täs eliä iellehgi. Tahtotanneh eliä Jumalanke, pidäy maltua da kehtata suvaija Händy dai toine tostu, lujoittau tuatto Boris.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat