Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Tansimua kuččuu minuu

: Nygöi Raisa Mihailovna eläy Suomes Jovensuun linnas, dai sie naine ei voi joute istuo, ylen on himo opastuo tansimah lapsii da nuorii

Tansijakse petties

Jovenselläl buaballuo eläjes seiččemeh vuodessah, Raja ei maltanuh ven’an kieldy, školas enzimäi pahoi opastui. Sendäh vahnembat heitettih pagizendu karjalakse kai keskenäh Rajan aigua. Neidine ahkerasti opastui školas, sentähgi itki, konzu hänel ei täydynyh puoli ballua, ku piästä opastumah opastajakse.  

– Muamo äijäl čakkai minuu – midä la ruavoit linnas, et voinnuh piästä opastumah – dai minä itkusilmis uvvessah lähtin linnah, mustelou Raisa Mihailovna. – Linnas eli minun t’outa, muaman sizär. Konzu hänenke kävelimmö linnua myö, silmile puutui Kul’tuuruopiston ilmoitus opastujien ližäottamizes. Myö t’outanke juostol sinne. Tulimmo, a sie kirjaston ruadajan spetsial’nostih ližäottamine jo loppih. Minä pahelzuin, ku nikunne en piässyh opastumah da pidäy kodih kiändyö. Sit sih pertih, kus myö istuimmo dokumentoinke piädyi eräs mies, kačoi minuh da kučui baliettupertih. Sie kačoi minun jalgoi, seizatti minuu baliettustankalluo, opii nostua (a minus vaiku 46 kiluo oli silloi) da kyzyi maltango tansie. A minä piädy punon: en la malta. Häi sanou: “Minä rubien soittamah, a sinä kuundele muuzikkua, da ozuta, buiteku mečäs kävelet da siendy keriät, da sinuu mado n’okkai”. Minä ozutin, kui häi sanoi. Konzu tulimmo hänenke sih pertih, kus otetah vastah dokumentoi, häi sanoi: “Kirjutakkua händy horeogruafien ozastole”. Minä ni tiedänyh en silloi, midä merkiččöy sana “horeogruafii”, nagrau Raisa Mihailovna.

Mies, kudai nägi Raisas tansineron da kirjutti neijisty horeogruafien ozastole, da sil miäräi Rajan kogo elaijan taibalehen, oli kul’tuuruopiston da myöhembi Muuzikkuteatran kuulužu grim’ouru. 

Neruo “vestämäs”

Enzimäzel opastujien kerähmöl neidizii ruvettih kyzelemäh ken kuspäi on da hätkengo tansiu.

– Enhäi voinnuh tottu sanuo, ku tansin vai vähäzen Pitkänrannan kul’tuurutaloin kerhos, konzu toizet tytöt ylbeillen löyhkettih, ku tansittih ken kymmene, ken seiččie, ken kaheksa vuottu suuris lapsien da nuorižon tansijoukkolois. Minägi sanoin, tansin la kolme vuottu Pirkänrannan kul’tuurutalois, mustelou kielastustu Raisa Mihailovna. 

Opastuo tansijakse ei olluh kebjei, ga Raja ruadoi kai midä hänele käskiettih, tarkah kuundeli midä sanou opastai, tarkah kačoi, kui nostau käzii, kui azettau jalgoi. Hyväl sanal Raisa Kalinkina mustelou omua opastajua Jevgenii Smirnovua, kudai voibi sanuo “vesti” kyläläzis neidizis nerokkahii tansijoi.

Konzu neidine opastui jälgimäzel kursal, opistoh tuldih Kantele-joukon ohjuajat valliččemah artistua baliettujoukkoh. Seiččemestostu neidizes hyö vallittih Rajua.

– Minule se oli suuri hämmästys, meijän joukos oli äijy nerokastu da čomua neidisty, a hyö vallittih minuu, kudamal synnyintiähti puolel rožua, tässäh diivihes Karjalan tazavallan kunnivoitettu artistu...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat