Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kirjaine Tulieh aigah

Kirjazen tuliele sugupolvele lugi da pani fundamantan “aluskivekse” vieljärveläine Julija Ponomar’ova, kudai terväh rodieu Karjalan Kielen Koin emändäkse // Kuva: Nadežda Stafejeva

Mennyt piätteniččän Vieljärven kyläs valettih alustu tulien Karjalan kielen koin taloih niškoi. “Aluskivekse” pandih pullo kirjazenke kolmanden vuozituhanden ristittyzile.

Terveh kallehet kandomuot!

Olettogo kolmanden vuozituhanden ristittyzii vai olletto sen iellembäzii? Olettohäi kaksijalgahizet, kymmenevarbahizet da yksipiähizet? Vai kui toizin? Olettogo naizet naizinnu da miehet miehinny? Kussah muailmu on muuttunuh tämän labohuon käzih puuttuhuu? Maltattogo lugie tädä? Midä kieldy pagizetto?

MUA, TAIVAS, KYLÄ, KODI, JÄRVI, TULI, MEČČY, KALA, LEIBY, PEREH, RUADO, VALDU, KIELI – nämmä tahtozimmo jättiä teile Karjalan Kielen Koin alužimih. Eigo vähembiä, eigo enämbiä.

Järvi da meččy syötetäh meidy,

Mua pidäy jalloil,

Taivas andau päivänvalgien,

Tuli da kodi lämmitetäh,

Tuatto da muamo opastetah,

Lapsi ozuttau tulien,

Valgei valdu andau mielen

Kieli pidäy omannu ičenny...

Gu ellendännet nämmä sanat, olet karjalaine. Olet hengis. Olet omal vallal, seizot omil jalloil. Sana suuh ei sula, eigo kivi piendarel kuiva. Täl mägyričäl oli äijy kivii mukitettuu, sulavii sanoi saneltuu. Net ollah muamankielizet sanat, teih niškoi jätetyt virkehet. Myö olimmo olluh aiga ozakkahat. Jumal on andanuh meile vällyön jättiä tämän jällen teile. Tänäpäi myö emmo voi löyhkiä mittuine se taloi – jälgiperä– roih. Raveigo? Čomago? Dielohgo pädii? Kallehembat ollah meijän mielet piäs. Myö tahtommo ku karjalan kieli eläs iellehgipäi!

Hengi – Ristu!

11. 10. 2013

Vieljärvi, Karjalan Kielen Kodi.

Teijän syndyzet.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat