Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Vahnembi velli

Mennyt vuon 2012 Jessoilas oli pietty runofestivuali ‟Lennä runo karjalaine”, sen alguhpanijoin joukos oligi Aleksandr Volkov // Kuva: Jelena Migunova

Talvikuun 25. päivänny tundietule karjalazele runoilijal Aleksandr Volkovale täydyy vuozii. Toizin sanojen hänel jiäy vai 15 vuottu sadassah: onhäi eletty, ongi hyvin ruattu.

Vähästy enämbi 15 vuottu on mennyh sit aijas, konzu tuttavuin Aleksandr Volkovan runohuoh. Enne 1997 vuottu  hänel oli painettu da piästetty ilmah ven’ankielisty runuo, a sit vuvves algajen rubei ilmestymäh hänen livvinkielizii runokniigazii ‒ enzimäine niilöis ‟Pieni D’essoilu”. Sen lugiettuu tuli ilmizin, gu meil Karjalas, jälles Vladimir Brendojevua, rodih vie yksi tozikarjalaine runoseppy.

Miellyin hänen runohuoh da monet runot kerras painuttih mieleh:

Siniine, vihandu, harmai ‒

Ongo se kaunis da čoma,

Ongo se kuldaine armas,

Sydämen kibiessäh oma.

Nämmä rivizet juohatetah ihan tovellizii Karjalan muan ololoi da sen värilöi: taivassinine järven-zirkalon pindu, järvien rynnäkkölöil harmaikarvazet puuhizet taloit da tagaveriän muapalstoin tagua kuohui vihandu meččy ‒ meijän karjalazien pyhä kohtu...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat