Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Yö musejokylyššä

Haikol’ašša piettih paikallini Musejoyö perintehelliseššä karjalaisešša muššašša kylyššä.

Vienankarjalaisien kirjailijien teokšissa hyvin rikeneh mainitah muššašta kylyštä. Kun karjalaiset tultih elämäh uuvvella paikalla, enšiksi rakennettih kyly, missä alušta elettih ta liävä, missä piettih šiivattua. Ta vašta šen jälkeh rakennettih kunnon talo. A Ort’t’o Stepanovin tunnetušša Kotikunnan tarina -romaanissa yksi piähenkilöistä, Ontto-ukko omaisuuteh pakko-oton ta omašta talošta pois šiirtämisen takie oli joutun loppuikäh elämäh šemmosešša kylyššä. Tunnetušša Elias Lönnrotin “Kalevalašša” niise on mainintoja karjalaisešta kylyštä. Šeppo Ilmarisešta 18. runošša on šanottu niin: “Tuli šaunašta tupaha,/tuli tuntomattomana,/muuvvot vallan kaunihina,/poškipiät punertavina.”

Šentäh Miihkali ta Olga piätettihki Musejoyö -aktijon puittehissa pityä paikallini Musejoyö perintehelliseššä karjalaisešša muššašša kylyššä. Näin 17. oraškuuta illalla Haikol’ah alko tulla rahvašta. Kylyvašta ta yšällini koivuhalkuo oli “piäšylippuna” täh tapahtumah. Musejoh tutuštumisen jälkeh Haikol’a-kylän vierahat oli kučuttu kylyh. Vierahat šuatih kunnolla kylpie ta vieläi ošallissuttih eri kilpailuih, mit musejon isännät heilä oli kekšitty.

Kylyn jälkeh tavan mukah kaikilla tarjottih puhtahašta järviveještä keitettyö  kašviloih ta marjoih hauvottuo makieta, terhvehellistä čäijyö.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat