Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Karjalaine pereh

Kolmie polvie perehes maltau karjalakse. Muamah da buabah Genan da Kat’anke ainos paistah omal kielel. // Kuva: Jelena Filippova

Lapset, kus muamo on, sie hyögi ollah. Yhtes ogrodas, kartohkupaikal, kylyy lämmittämäs, pertilöi ruokkimas. Iče tietäh, midä pidäy ruadua, eigo käskie, eigo prižmie pie. Pikkarazinnu molletit ruvettih käymäh meččäh, marjah da gribah. Meččy syöttäy da juottau, sanotah perehes. Marjoin keriändäl suajah den’gua, iče syötetäh omua piädy. Školah midä pidäy, ga kai ostetah iče, omih suaduloih den’goih. Hätkembän sit hinnas pietäh sidä, mi on ičeväil suadu, sanou muamah.

Lehmäs Aleksandra Ivanovna ripui 76 vuodessah, a sit heitti piendän, jygei rodih kaččuo. Ičel kaheksa vuottu igiä oli, konzu rubei lypsämäh. Tuli opastuo. Muamal, konzu tuatto otettih, jäi kuuzi lastu. Šura oli tyttölöis vahnin, hänes rodih muamale enzimäine abuniekku. Midä pidi kois, ga kai ruadoi. Sendäh kolmekymmen vuottu sanou neijisti, ei miehele mennyh. Yhtekse, iče ei tahtonuh, kuni omua ei löydänyh. Toizekse, muamo ei andanuh.

Sorokinoin-Andrejevoin perehty Anuksen čupul tutah hyvin. Buabo bunukoinke joga vuottu kävväh lugemah runuo karjalan kielel runoloin lugijon kilbah.

Mugai eletäh nämä rahvas. Ruatah, kaikkienke ollah sobuh da kylän elostu vie tahtotah parandua. Kodi heil on poikki joves, sildua tännesäh putillistu ei olluh. Marinal tuli Moskovah soittua da sanuo, ku sildu luajittas. Luajittihgi. Nygöi, sanotah, olis vie putin dorogu azuo hieruh, sit olis hyvä. Aleksandra Ivanovnal on hyviä mieldy, konzu hänele voinan lapsele valdivo maksoi viizikymmen tuhattu rubl’ua. Sai uuzi kyly nostua. Kus on surmuheiniä, siegi on zel’l’uheiniä, huomuau inehmine.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat