Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Ennevahnallizeh svud’bah näh

Ottua pidäy moine tyttö, kudual on nänni kova da perze kaidu. Sit tytös rodieu hyvä taloin emändy dai linnua myöte kočkatusti ei roi huigei proidie.

Hierulois svuad’bua kaččomah käydih kaikel hierul. Pertit hot oldih suuret, ga muga liččavui sinne rahvastu, ga čut ei viertä stolas istujien piäle, istuo pidäy stolan tagan gryhnäkkäzelleh.

Tuldihgo lapset, ket voidih piästä pihal. Andilahan da ženihän ristižät, kudamas puoles menöy svuad’bu, lapsile  juattih gostinčua: oriehua, n’amuu, iz’umua da muudu magieduu. Nuorižo tuldih pläšindöin da kižoin täh, a vahnembil pidi nähtä, midä oli stolil syömisty da pastostu. Da vie oli mugagi, gu hierun rahvastu gostitettih, konzu nuorižo stolaspäi lähtiettih saruale pläšindöih.

Kodvan jälles svuad’bua hierun akat käveltih toine toizielluo mustelemah da suudimah svud’bua. Svuad’boi muga kačottih, ga toiči unohtuttih kodižiivatat, jiädih kaččomattah.

Ennevahnas hierun lapset käveltih štaniloittah. Tyttözil oldih pitkät helmat, kandusuonissah, a brihaččuloil oldih pitkät paijat, polvessah daigi alle polven. Brihoile štanit ommeltih, konzu tuli aigu lähtie kožiččemah andilastu. Mustettih meijän buaboit, ku tulou poigu tuatalluo da sanou:

‒ Tuatto, minuu naituttau.

‒ Kuibo naituttau? kyzyy tuatto.

‒ Naituttau, gu syötättäy.

‒ Nu sit voit vie brihastua, vastai tuattah.

Menöy minto aigua, tulou myös poigu tuatalluo dai myös sanou:

‒ Tuatto, minuu naituttau.

‒ Kuibo naituttau? kyzyy tuatto.

‒ Naituttau, kui ulgoh käytyttäy.

‒ Nu, voit sit vie brihastua, sanou tuatto...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat