Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kirjastoloin elaigua eläjes

Jessoilan kirjaston ruado kiehuu: kylän rahvas kerrytäh sinne lugemah, kaččomah školaniekoin ozutelmii da ozutteluloi. Rahmannoit kirjaston emändät mielihyväl saneltah kirjaston hommis da suavutuksis.

Lapsusaijan kirjasto

Siämärven čupun kirjastolois saneltes minä ainos mustelen raudutien poikkimenokohtalluo taloidu. Sen taloin seinil oli kirjutettu Aleksandr Puškinan sanat “Ja pam’atnik sebe vozdvig nerukotvornij, k nemu ne zarast’ot narodnaja tropa”. Taloin ies oli runoilijan rinduvestos, da niitetty troppaine vestoksessah, ku dorogaspäi sidä nägys. Sit talois myö buabanke, Anastasija Kuzminična Kormuševanke, poujezdan jälles vuotimmo Sodderan avtoubussua, ku piästiä sil omah Nuožarveh. Talois meile ainos zavarittih magiet čuajut da tarittih kniigoi lugiettavakse.

“Ruskiet čuppuzet”, pl’uuššuzuavesit, tammipuus luajitut pertilomut, al’boumat, kudamih on kerätty kaikenmostu leikkavustu – moizennu jäi mustoh minun lapsusaijan kirjasto.

Jessoilan kul’tuurutaloi silloi oli endizes kirikös Siämärven rannal. Tämä oli arhitektuuran mustomerki. Sures  kul’tuurutalois oli kaččojien zualu da kinolaittehisto. Voiton päivänny täs piettih suurii pruazniekkoi: pihal seizottih avtoubusat, katetut furgonat, kai oli čomendettu plakuatoil. Kul’tuurutaloin pihale kerdyi  äijy voinuveteruanua, hyö sydämellizesti tervehtettih toine tostu...

Praktiekal Siämärvele

Jessoilan kirjastogi oli täs endizes kirikös, vaiku piäzy sinne oli bokaspäi. Sie, praktiekal olles, minä kummastuin sen suurdu da eriluadustu kniigufondua. Sie minä luvin äijän kniigua meijän muan histourieh nähte, mielihyväl harjaitin lapsiigi lugemah suarnoi da klassillistu literatuurua. Kezäpäivinny myö puaksuh istuimmo lapsienke kirjaston pihas kniigoi lugemas...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat