Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Oma kieli – kaikis paras, Oma pajo ‒ kaikis armas

// Kuva: Valentina Libertsova

Omaluaduzeh mieldykiinnittäjäh pruazniekkah puututtih net alavolazet, kuduat kehtattih tulla Kul’tuurutaloih 7. talvikuudu. Suuri čoma autobussu ruskieloin karjalazien kirjoinke, kudual tuldih Oma Pajo -horan artistat, hoikutti lapsii dai ruavahii. Konsertan vuottajil ei olluh aigua atkaloija: lapset mualattih puuluzikkoi erivärizil kukkazil, azuo sidä nerokasti opasti Alavozen školan taijon opastai Ol’ga Nikolajevna Ustinovič...

Piätapahtuminnu rodih sil aijal, tiettäväine, Oma Pajo -horan sydämelline ezitys. Viluttavale lavale pilvežäl päiväl rounoku nouzi kirkas lämmin päiväine, heityi kevätihalmo, kazvettih kaunehet kukkazet da kuuluttih helevät karjalazet pajot ‒ moizis čomis ruutis muga nerokkahasti pajatettih naizet da ainavo mies-solistu. Pajattajat kaikkeh luaduh muutettih ičentunduo kuundelijoil: rounoku käskiettih ylbeillä omal kodoimual, ihailla luonnon da elaijan čomevuksii, a sit muhahtuakseh mittuzilgi kummallizil sanoil, virkehil, kuvil. Konzu kuuluttih vanhat jogahizel karjalazel tuttavat rahvahallizet sävelmät, erähät kuundelijat kai ičegi tartuttih pajoh...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat