Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Arvatut kirjutekset

Irma Mullonen tutki da sellitti Feofanan sanakirjan kieldy. // Kuva: Jelena Filippova

Enzimäzen vuozisuan XVII aigazen karjal-ven’a sanakirjan luadijannu oli Afonan arhimadrittu Feofan. Se tovestettih tutkijat Irma Mullonen da Oleg Pančenko. Sanakirjas iččenäh da sen luadijas voibi lugie tutkijoin vaste ilmah piässyös kirjas.

Karjalaksehäi vahnin kirjutus on XII-XIII vuozisuan aigaine tuohikirjutus, kudamas luvet luvun tuleniškus da on kaikkiedah nelli rivii tekstua. Se kirjutus löyttih Novgorodas vuvvennu 1963. Luadie karjalan kieles kirjukieli opittih vie XVI vuozisual da enzimäzet kirjutekset oldih kirikkökirjuteksii. Vuvvennu 1544 oli painettu Ižä meijän taivahalline -malittu karjalakse. Vähästy myöhembi vuvvennu 1804 piäzi ilmah “Erähien malittuloin da lyhendetyn katehizisan kiännös karjalakse”, vuvvennu 1820 – Matvein Jevangelii. Ga paiči nämmii hengellizii kirjuteksii löydyigi tostu kirjutestu. Eräs nengomii on XVII vuozisuan aigaine pikkaraine karjal-ven’a sanakirju, kudai löyttih Solovetskoin manasterin kirjaston kirikkökirjas. Tämä kirju on nygöi ruokos Kazanis, ku XIX vuozisuan keskipuolel manasterin kirjasto oli vietty sinne.

Loppussah tutkittu

Mibo sanakirjoi se on? Sen kirjutekset on luajittu kirikkökirjan reunoile da rivilöin välih. Net löydi 1880-luvul professoru Ivan Porfirjev. Jällespäi niidy opittih arvata da sellittiä suomelaine tutkii J. Mikkola (vuvvennu 1901) da meigäläine N. Meščerskii (vuvvennu 1960). Ga hyö ei kaikkie maltettu lugie da eigo ni tiijustettu, kenenbo da konzubo se sanakirju luajittu on...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat