Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Opastusaigu

Itämerensumelazien kielien da kul’tuuran tiedokunnan kolmanden kursan opastujat, vuozi 2008 // Kuva: Ol'ga Smotrova

Karjalaine duuhu

Petroskoin valdivonyliopistos opastunduaigu oli kaikis vessel aigu meile. Tulimmo gu tozi vešit rouno kylispäi linnah opastumah, Otto Kuusizen nimizeh yliopistoh. Puutuigo kylläl opastuo, puutuigo nagroh kerran-toizen loškahtuakseh. Nygöi mugaleite toinah jo ei nagratuta: nuori aigu – iložu aigu. Eigo jen’gua silloi kylläl olluh, eigo čomua ruuttua piäle parahite, eigo vahnembii tyves paimendamas. Mustelen puaksuh moizii vuozii (1994-1996), konzu käzih suavus stipendies minul täydyi vaigu kahteh pygäläh: kerrakse omah kyläh, kodih avtoubusal ajella da kuunkestävän trolleibusan ajelendulipun ylopiston kioskas ostua. Sit kai. 

Elimmö myö opastujien yhteseländykohtas – muga sanotus “obšagas”. Meidy sie mugagi kirruttih – “finno-ugra”, vikse kerras se nägyi. Karjalakse taratimmo keskenäh, pajatimmo illoil, kalua keittelimmö joga päiviä, paikkoi piäh sideilimmö. Dabakkua emmo poltanuh, viinua liijakse emmo juonnuh, gul’ankoil emmo käynnyh. Meile muga olla vessel oli, kyläläzil.

Oli meijän joukos eräs karjalaine briha, samal tiedokunnal da vuozikursal opastui. Häi kaikenmostu kauppua ainos pidi, kopeikkua oppi lunnastua oman piän elätändäh. Myö suvaičimmo niäritellä händy. Tiettäväine, suvaičimmo: brihua meijän keskes vähä oli, enimät – tytöt. Lembie nostatimmo.

Puutui kerran se briha ylen nagrettavah kauppah. Syvyspuolel kävähtihes kodih da sai oman kylän järves huavoloin luguh riäpöidy. Ylen karjua čomua riäpöidy sai, selgäzet moizet lihavat, läpettäjät ku putin syötettylöil počinpoigazil. Toi häi net riäpöit obšagah rahvahale myödäväkse. Ajatteli, linnas nälläs olles rakkahal otetah. Äijy huavuo oli. Kilozen-toizen-kolmanden, tiettäväine, sai myvvä, – enämbiä ei ni otettu, jen’ganhäi vähyös kaikin opastujat ollah. No... päivän, erähän juoksendeli pertilöi myö tariččemas, jo suolua priskaldi kaloih, jo hindua rubei puolendamah. Kai opastundan briha heitti, pidi kalat suattua da kaupat pidiä. Setämä päivy meni, kalatbo ruvettih brihal happanemah, jo täytty vägie nenäh tulemah. Iče nenäh jo tulou, kogo hänen perti kuariččou, jo kogonaine kerros... Jo ilmai tahtos jagua riäpöit, vai otettas iäres, ga niken eibo ota, neniä vai vedelläh. Häibo huavahtihes net kalaraškat elektropäččih pastumah, sanou, pastunuot ylen hyvät net roijah. Haju vie suurembi nouzi – jo kogonaine obšaga kuariččou, ei sua neniä tulluzel vediä. Kaksi-kolme päiviä pastoi sie päččizes, ei ni omas pertispäi liikkunuh muijal, muga ruavos kiini oli. Pahal tulemah rubeimmo kaikin itikät, ken sit samazes obšagas elimmö, alembazil kerroksil dai ylembäizil eläjät, muga lujah haju tartui meih. Hätken vie kuaričimmo, onnuako kuun verran, kuni saimmo tuulettua omat pertit da imen’n’at, pestä kai sovat. Villazet sovat vie hätken nenäh tuldih... Mugai kävelimmö opastumah suureh yliopistoh, karjalazen duuhunke. Meil, finno-ugroil se suurekse huigiekse ei tulluh, a toizet jouttih!

Ṧallun Anni

 

Traktor pojehala ta mamma rabotal...

Olen opaštan vienankarjalua jo 14 vuotta. Šen verran jo ni vanha statui olen. Vaikka mitä mukavua ta nakrettavua oli toičči šattun. Eihän še opaštajan työ nyt ole vain vakavan viisahien as’s’ojen tolkuttamista. Eryähät jutut jiähäh mieleh naverno koko ijäkši. No näistä karjalan kielen tuntiloih kuulujista šemmoni nyt:

Olemma luken enšimmäisen vuuvven opaštujien kera karjalaista Orava, Kinnaš ta Niekla -starinua. Kaikki šanat olemma šelvitellyn, kyšymykšie ta vaštahukšie antan, dialogija šen tekstin mukah kekšin ta šanellun šitä alušta loppuh ulkuota. Mie opaštajana kyšyn: No oisko vielä mitä jiänyn epäšelväkši? Yksi priha šanou čuipotellen: Kaikki on šelvä, ka vot mitein še kolmoveh, Orava, Kinnaš ta Niekla, voijah olla vellekšie, kun hyö ollah tyttösie? Mie ihan älvistäyhyin, jotta mitein niin.

Nyt venyähenkieliset hokšatah, jotta orava, kinnaš ta  niekla ollah venyähen kieleššä женского  рода elikkä feminiinišukuh kuulujie šanoja. Šentäh umpikarjalaiset šanotahki, jotta traktor pojehala ta mamma rabotal.

Olga Karlova

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat