Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Pättävät runot nuorien kazvatandah niškoi

Kaikis hiilavin da kibjevin teemu Aleksandr Volkoval on muamankieli – valdivoloil pengottu da nygöi kanduristittyzil hyllätty. // Kuva: Mikko Ollikainen

Vuvven 2013 Ristikanzakse rodih kuuluzu karjalan runoilii, kahtel kielel  kirjuttai da kiändäi, muamankielen palavu kannattai Aleksandr Volkov, kudai vaste talvikuun 25. päivänny täytti 85 vuottu, ezitti uvvet runokogomukset da suuren kniigan ‟terävii” kirjutuksii, on suannuh merkittävän Karjalan Tazavallan Rahvahan kirjuttai -arvonimen da pidi illaččun, kunne kävyi tazavallan piämiesgi. Kai suadu, kai hyvin ‒ voibi kuunnella kiitoksii, ylbeillä, huagavuo. Onnuako mindähbo mies vie terävembi vastai lehtimiehien kyzymyksih karjalan kielen da rahvahan elaigah niškoi? Ei  tunnu alevundua, kuni pahas kunnos köyhenöy oma mua, kylät, kai livvin kanzu.

Aleksandr Volkov on Anukses piettävän Vladimir  Brendojevan nimizen kaunisliteratuuran ‟Täs synnynrannan minun algu...” festivualin alalline ozanottai. Mies puaksuh ezittäy omii runoloi da paginoi, voibi hyväzesti tunnokkahasti sanuo omat mielet mollembil kielil. Viizi vuottu tagaperin häi sai Vladimir Brendojevan nimizen literatuurupalkindon, sil kerdua Kuittižen mual händy hyviteltihgi mennyön merkipäivän kel. En voi löykiä, ku lähäl tunnet da puaksuh pagizin ‟elävän kluassiekanke”, enimite tiijän händy gu lugiju da opastai, kudual ainos ollah käin ual hänen opastujien pättävät kogomukset kazvatandah niškoi. Iče Volkovan kuvagi, nägevys, paginanluadu, minuu myöte, ollah ihan gu kylän maltajan alguškolan opastajal, mittustu minuu puutui nähtä pienete. Himoittas sanuo erähii omii mielii Aleksandr Volkovan runonkirjutusruadoh niškoi...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat