Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Mi on kel’l’uška?

Kel’l’a Suigärven kyläššä

Iče olen kullun kel’l’uška-šanan lapšuošta šuahen. Meilä Tunkuon kyläššä varmašti joka lapši tietäy mi on kel’l’uška. Olen äijän matkuštan ympäri Karjalua ta huomasin, jotta muuvvalla karjalaiset ei käytetä tätä šanua (taikka mie en kuullun pakinoissa). Muutama netäli takaperin kävimä ruatotovarissojeni kera Karjalan Šivissyššeuran tukemalla tutkimušmatalla entisen Tunkuon piirin (nykyjäh Belomorskin) piirin kylissä keryämäššä materijalua tunkuon karjalaisista. Matan aikana yritin kyšyö muijen kylijen eläjiltä, onko heijän kylissä kel’l’uškoja... Ihmettelin, jotta ei missänä lähikylissä tiijetä, mi on kel’l’uška.

 Olen paissun muamoni kera, kumpani on šyntyn Tunkuon kyläššä vuotena 1956, täštä paikallisešta ihmehelliseštä ilmijöštä.

Mamma, konša šie olit pienenä tyttönä, montako kel’l’ua oli Tunkuolla?

– Mie muissan kolme vanhua kel’l’ua. Ta 1960-luvun alušša Nikolai Jakovlev rakenti muamollah vielä yhen. Ta jo 1990-luvulla meijän sussieta, Mironov Vasili, ičellä nošti šamanmoisen.

Tavallahi kel’l’a rakennettih niin, jotta talon piäšeinäššä olis kakši ikkunua. Joka kel’l’uškašša oli kiukua ta vain yksi huoneh (pirtti). Kaikista kel’l’oista Tunkuolla vain meijän Iro-buabolla oli kakši huonehta – šuuri pirtti ta makuuhuoneh.

Ken rakenti šen kel’l’uškan? Iče inehmini vai omahiset?

Još oli lapšie, niin hyö autettih. Još omahisie ei ollun, niin koko kylä autto. Mie vot muissan, kun 1960-luvulla, konša kyläššä oli äijän uušie taloja, šilloin kaikki kyläläiset autettih toini toistah. Myöki, lapšet, avuštima rakentamisešša.

Kellä rakennettih šemmosie pienie taloja? Ken šiinä eli?

– Tavallah niissä elettih yksinäiset vanhukšet, kellä ei ollun omie lapšie – šemmoset kel’l’uškat ei oltu omie, niillä ei ollun omistajie. Šemmosie taloja ei myöty – annettih niin vain. Toičči vanhat ihmiset, kellä oli šuuri pereh ta äijän lapšie ta punukoita, tahottih elyä rauhašša, erikseh nuorilta. Šilloin heiläki rakennettih omat kel’l’uškat.  Još valtijo ei makšan mitänä yksinäisellä vanhukšella, niin häntä koko kylällä elätettih ta šyötettih. Kun yksinäisellä vanhukšella oli vielä voimua, niin hiän kävi kyläššä auttamašša – kaččeli lapšie, autto heinätöissä, kuokki potakkua. A vot konša vanhukšella ei ollun enyä voimua, niin šilloin koko kylä autto häntä. No mie vot en muissa, jotta meilä olis šemmosie voimattomie. Meijän Iro-buabon Muarie-čikko eli yksinäh šemmosešša kel’l’uškašša, hiän kaikičči ruato ta autto omahisie, vaikka oli jo melkosešša ijäššä. Omahiset vuoroštah šyötettih Muarie-tätie.

Mintäh niitä rakennukšie kučuttih kel’l’uškoiksi?     

– No kun ne oltih niin pienet. Niin kuin monahhat elettih pienissä huonehissa ta taloissa...

(Muamo tovistau tutkijan Sandra Stepanovan šanoja Tunguon rahvahan suusanallista perinnehtä -kirjašta (šivut 19–21), jotta Solovetskin manasteri on äijän vaikuttan kel’l’uška-ilmijön kehittämiseh Tunkuon alovehella. Äijän vanhanuškosie (staroveroija) eli tällä alovehella, hyö elettih yksin ta äijän molittih.)

Oletko konšanih muuvvalla Karjalašša tavannun kel’l’uškoja?

– En nikonša. Vain entisen Tunkuon piirin kylissä nävin – Uškelan ta Lužmanvuaran kylissä nävin. Olen käynyn Kevättämäjärvellä (niise entisen Tunkuon piirin kylä), ka vot en muissa, jotta šielä oltais.

 Äijänkö kel’l’uškoja on Tunkuolla nykyjäh? 

– No vanhoja ei ole i yhtänä – kaikki lahottih. Jäi vain kakši nykyaikaista – 1960-luvulla ta 1990-luvulla rakennettuo.

Šurullista, jotta aika ottau oman ta Tunkuolla ei ole enyä vanhoja kel’l’uškoja. Onnekši istorijah on jiänyn tietoja ta kuvie šiitä mukavašta ilmijöštä.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
Koudu: *
Partn`ourat