Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Lapsennu voinu ei varaitannuh

L’us’a-sizär da Tol’a-velli koin tyves, vuozi 1942. // Kuva: on otettu perehal’boumaspäi.

Tamara Petrovna Sidorova, miehele mendyy – Mihnevič, on vepsäläine, rodivui Kalagen kyläs vuvvennu 1933. Häi oli yskyniekku, konzu pereh muutti Šoutjärveh, sit kyläsgi meni Sidorovien lapsien lapsestus.

Konzu voinu algavui, Tamaral oli kaheksa vuottu igiä – školahlähtendyaigu. Mustau, školah niškoi oli ommeltu huavoine, sinne varustettu piirdimien puuhine huodru, piirdin, kirjutin, lastiekku da tetratti. Oli tytöl himuo školah, ga ei ehtinyh: algavui voinu. Tuatto otettih vojenkomuattah, Jevdokija-muamo jäi kolmen lapsenke, nelläs – vačas.

– Hebo vedi kyläläzii valgamole, siepäi baržal rahvastu viettih evakkoh Volga-joven randoi myöte, monet puututtih Gor’kii-linnah. Konzu meidy tuldih ottamah hevol, muamua ei olluh kois, hänettäh, tiettäväine, ei otettu. Toizen kerran konzu tuli hebo, olimmo jo valmehet matkah. Tulimmo valgamole, a baržu oli jo loitton, myöhästyimmö. Kiännyimmö järilleh kodih. Konzu suomelazet oldih jo tulemas kyläh, myö da vie kaksi perehty vuograimmo hevon da lähtimmö meččähpäi kylän tuakse, siepäi näimmö, kui meigäläzet saldatat lähtiettyy poltettih raikoman da vie midägi, ei jätetty suomelazile. Meččykyläs elimmö hyllätys talois, meidy oli nelli – muamo, minä, vahnembi L’us’a-sizär da pienembi Ton’a. Vahnembat ylen varattih, ku suomelazet tullah, ikkunat meil oldih zuavesittu, nikunne emmo käynnyh. Sit naizet rohkevuttu vajuat lähtiettih Šoutjärveh, sie jo suomelazet ižändöittih. “Algiä varakkua, emmo koske teidy”, sanoi mama sit meile suomelazien sanoi. Sit kiännyimmö mečäspäi omah kodih, näimmö, ku kyläh jäi rahvastu, ei kaikin pajettu evakkoh. Ezmäi tuldu emmo poltanuh kois, veriät kai salvas piimmö. Muamo ruadoi, a talvel jo sai nelländen Tol’a-lapsen. Minule pidi händy kaččuo, sendäh školah puutuin äijiä myöhembi, mustelou Tamara Petrovna. Mugai elimmö suomelazien vallas 1944 vuodessah.

Kuibo sit elittö rinnakkai suomelazienke? Mittuminnu jiädih mustoh nämmä voinuvuvvet omas kyläs?

– Kahtes kois piäliči elettih suomelazet neidizet, hyö ruattih syöndypertis hebotahnuon tagan, keitettih syömisty suomelazih saldattoih niškoi. A meile kois oli kanua, mama ottau kymmene jäiččiä, suomelazet tullah da otetah, sen sijas annetah meile galettua. Toiči annettih margariinuagi, voiофе galetфт, ga ylen magei oli. Muite leibiä iče luajimmo, midä vai emmo tungenuh tahtahah – i imiččiä, i havvottuu pilajauhuo – olis vai leibypala tobjembi. Konzu saldatat syödih stolovois, myö jo peittelimmökseh tuhjolois – vuotimmo, konzu neidizet-keittäjät tuvvah meile syömisty. Tavan mugah annettih kattilaine kagrukuaššua. Varaitettih vai ainos: “Älgiä vai saldatoin aigah syögiä!”...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat