Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Suuren suuri joukko kirjuttajua

Petroskois saneluu kirjuttamas oli sada hengie. // Kuva: Ol'ga Smotrova

Perindö kirjuttua saneluu karjalan kielel sai allun mennyt vuon da tämän aktsien kehittäjänny da luadijannu on Karjalan Rahvahan Liitto. Saneluu piettih dai ruvetah pidämäh karjalan kirjukielen päivan hantuzis, kudai on 20. sulakuudu. Sinäpiänhäi vuvvennu 1989 oli hyväksytty karjalan kielen kirjaimikko.

Mulloi saneluu lugiettih da kirjutettih Karjalan TV:n kanzalliskielizes stuudies, sit jogahine sai kaččuo sidä ozutustu televiizoras da internetas da oppie omua neruo da vägie sanelun kirjutandas. Tänävuon on harpattu pitkembäle, sanelun kirjutandah on yhtytty enimät Karjalan Rahvahan Liiton ozastot piirilöis da rajantagazet karjalazet da karjalan kieleh opastujat.

Karjalan piälinnas rahvas kerryttih kirjuttamah saneluu Petroskoin valdivonyliopistoh. Kirjutettih kahtel karjalan kielen murdehel: vienakse da livvikse. Vienakse sanelun lugijannu oli Suomelas-ugrilazen školan opastai Jelena Pankratjeva, livvikse lugi Kanzalliskielizen TV:n da raadivon toimituksen piälikkö Aleksandr Jeremejev...

Tarkista oma kirjutusnero!

Oigies krijutandas suat 100 ballua. Ku ollet luadinuh hairahtuksen sidä vähendä sit luvus ballan. Sit luve omat ballat da arvosta oma kirjutusnero kolmen astien mugah: ylen hyvä, hyvä, vältäväine.

 

Vienalazile kirjuttajile

Kalanjako

Kaverukšet Okku ta Paro aina käytih yheššä kalalla. Verkkoja oli molommilla. Illalla hyö lašettih verkot järveh ta huomenekšella noššettih ne kuivamah. Ei niitä šiih aikah niken liikuttan ei mualla eikä järveššä.

Erähänä šuovattana Okku noššattau poikah ta šanou hänellä:

– Mäne, Mikko, tänäpiänä Paron kera verkkoloilla, miula on äijä työtä, a illalla mie lähen iče laškomah.

Poika noušou tai lähtöy. Noššetah hyö Paron kera verkot järveštä, pannah kuivamah ta tullah kotih. Paro käški Mikon istumah ta kaččomah, a iče kalanjakoh. Mikko istuu ta kaččou jakajan liikkehie tai huomuau, jotta Paro lykkyäy toiseh vakkah aina šuuremmat kalat, a toiseh pienemmät. Kun kaikki šualis tuli juatukši, Paro šanou: ”No, Mikko, tuošša ollah kalaš”, ta šiirtäy vakan Mikkuo kohti. Poika kiirehen kautti šieppasi šen, missä oltih šuuremmat kalat ta juokšomah kotih. Paro jälkeh karjuu:

– Hoi, Mikko! Tule jälelläh, vet pahoin tuli kalanjako.

Mikko juoššeššah šanou:

– Paro-täti, miehän nävin, jotta oikein hyvin jako tuli.

 

Liygiläzile kirjuttajile

Huolekas mužikku

Kindahan mužikat nimidä putilleh ei maltettu ruadua. Erähän kerran yhtel kyläläzel mužikal juohtui mieleh: ”Enhäi vie ni halguo ole varustannuh”. Val’l’asti häi hevon, otti pilan da kirvehen da ajoi meččäh. Sie hätken ruadoi da duumaiččou ičekseh: ”Puutui nygöi halguo suaja”.

Illan hämäris rubei häi halgoloi regeh mättiämäh. Ylen suuren rien sai, odva vai hallot synnyttih. Nouzi häi halgoloin piäle, tahtoi ajamah lähtie, ga hebo ei lekahtai.

– Pidäy sit regie vähäzen purgua, sanou häi.

Lykkäi yhten halgozen, lykkäi toizen da luvettelou vai halgoloin lykkijes:

– Ku et tädä voinne vediä, et ni tädä voi!

Mugai lykki kai, vai yksi halgo jäi regeh.

– Tämän taki voit vediä, duumaiččou mužikku da nosti hallon olgupiäle. Iče istavui regeh da lähti kodih. Vastah tulou mužikku da kyzyy:

– Mindähbo halguo olgupiäl piet?

– Hebuo-kuluu žiälöičen, sellitti hallonkandai. – Tälleh kannellen on sit hevol kebjiembi minuu da regie vediä.

– Ylen hyvä olet ristikanzu, sanoi kyzelii da matkai ielleh. 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat