Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Voinanigäine tyttöine

Kuva on otettu vuvvennu 1955 Sortavalas.

Jefim Vasiljevič enne Ižänmuallistu voinua oli armies Karjalas kiiniotettuloin vardoiččijannu. Hänen mučoi Anna Polikarpovna nellivuodizen poigazen Pet’an kel Stalingruadan alovehelpäi tuli Petroskoile, kuspäi pidi ajua hevol ukon sluužbukohtah.

Vuvven 1940 talvi oli ylen pakkaine ‒ läs 40 gruadussii, a Anna Polikarpovna oli kohtuine. Petroskoilpäi heil pidi ajua hevol Karhumäin rajonah Šaibuguba-nimizeh kyläh, a inehmine oli saundua vajai. Jefim lähti eččimäh eloisijua, a silaigua kymmenendel päiväl tuhukuudu mučoi ries sai neičykkäzen. Šaibugubah tulduu hyö azuttih tyttäryön roindudokumentat da pandih nimi Val’aine. Tuattah suutkikse jäi Šaibugubah.

Sit kaikin ajettih tuatan sluužbukohtah, kus elettih vähä piäle vuvven. Silaigua ehtittih ajella Luganskoih oblastih ‒ vahnembien kodimuale. Konzu kiännyttih tuatan ruadokohtah, kolmen kuun mendyy algavui Ižänmualline voinu. Tuattua kerras työttih voinale, a mamua petroskoilazien joukos viettih evakkoh Arhangelin alovehele. Sie hyö elettih barakois 1944 vuvven ligakuussah. Muamo ruadoi voinah nähte, a lapset käydih päivykodiloih.

Lapsusaigu Petroskoil

Jälles voinua muamah kyzyihes, ku heidy tuodas järilleh Petroskoih, ga luvettelulois heidy ei olluh, sentäh kerras ei voidu tuvva. Yhtelläh lopukse heidy tuodih Petroskoih, ga jätettih raudutien azemale. Muamah kävyi azeman piälikön luo tiijustamah, kui teriämbi piästä azemalpäi linnah. Nygöi pienien lapsien kel hyö istutah pihal omil vehkehil da kylmetäh.

Lopukse heidy viettih linnan keskuksele Anohinan da Gor’koin pihoin tiešuarah da pandih pertih, kuduaspäi järgieh työttih iäres da viettih puuhizen yksikerroksellizen koin podvualah, kuduan ikkunat oldih muan tazal. Siepäi monen kerdua heidy muutettih elämäh toizih kodiloih.

Muamah ruadoi pezendylaitokses vojennoloin sobien da vehkehien pezijänny. Val’astu päivikse pandih lapsienkodih, kus hänel ei himoitannuh olla. Konzu händy ei taluttu lapsien päivykodih, häi oli kois yksinäh, ku mama oli ruavos, a Pet’a kävyi školah. Ga häi ei tahtonuh olla kois yksinäh. Kerran Val’aine tuulitusikkunazes läbi liččavui pihale. Rinnal eläi naine nägi hänen yksinäh pihal, otti yökse kodih da pani iččeh lapsuttu kaččomah. Tossupiän muamo nägi Val’azen sen naizen pertis, murendi pertin uksen da otti iäres tyttäryön...

Opastus školas algavuu

Val’azen mamua lapsienke muutettih elämäh voinuvangilazis piässyöh saruah, kuduas oli vaiku raudupäččine, a ikkunoi ei olluh. Saruas ei olluh ni latettu, ni lagie. Sie oli pietty halguo. Hyö sie elettih kai talvi, a keviäl heidy uvvessah pandih puuhizen koin podvualah.

Seiččeivuodine Val’aine sygyzyl lähti školah enzikluassah. Sie uudeh vuodessah opastettih lugemah kirjaimii. Ei kirjutettu, ku ei olluh ni tetrattiloi, ni černilöi. Val’azel oli sinine karandiššu. Školah pidi kävvä ylen loitokse. Val’azen mamale opastai sanoi:

‒ Enämbi älgiä työndäkkiä neičykkästy školah...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat