Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kyläpapin elämyä 1800-luvun Kiimasjärvellä

Kiimasjärven kirikön aloveh rajattuna. Kartan on piirtän A. Samulinen 1900-luvun alušša. // Kuva: Kuva: Martti Weckrothin kokoelmat

”Vanhauškoisuon pešä” – näin 1800-luvun alkupuolella Aunukšen ta Petroskoin arhipiispa Ignati kuvuali Povenčan piirikuntua šeloššukšeššah Synodilla. Vaikka papisto yritti opaštua karjalaisväještöllä ”ušon totuutta”, ka šitä työtä jarrutettih erilaiset käytäntövaikeukšet, erityisešti kylien šyrjäni šijainti, vaikie piäšy ta vanhauškoisuš.

Pappiloista vain eryähät maltettih karjalan kieltä. Šeki harmitti arhipiispa Ignatie. Šentäh kuin karjalaiset puoleštah ei maltettu venäjyä, hyö ”jiätäis ikiajoiksi ulkopuolella pyhistä kirjoista ta kiriköštä, missä hyö kuullah kaiken outona, ilmain ymmärryštä ta täyttä höytyö”. Ignatin huoli oli vaikuttan šitein, jotta karjalan kieli otettih oppiainehekši Aunukšen pappisseminarissa. Vuotena 1836 jo yli puolet karjalaisien šeurakuntien papeista maltettih karjalua.

Piti šamoin peruštua uušie kirikköjä šuahakšeh kitkie pois vanhanuškoisuš. Erityisen aktiivisešti asieta ajettih piirivalvojat ili papit, kumpaset piispan apuna valvottih šeurakuntien ta papiston toimintua omissa valvontapiirilöissäh. Piirivalvojien työn tulokšena 1930-luvulla Hymolašša, Kiimasjärvellä ta Muašeläššä alettih toimie uuvvet šeurakunnat.

Kiimasjärvi erotettih Repolan šeurakunnašta. Vašta peruššetušša šeurakunnašša šuurin oša väještöštä oli karjalaisie. Šeurakunnan yli 460 henkeštä vanhauškosie oli 25 prosenttie. Miärä oli nellännekši šuurin Povenčan piirikunnan 12 šeurakuntakeškukšen joukošša. Lumbusjärven, Puatanen ta Rukajärven kyläväještöštä enemmistö oli vanhauškosie.

Šeurakunnan peruštamini Kiimasjärvellä ei kuitenki tuonun helpotušta tilanteheh. Šyrjäni Karjala ei ollun pappijen toivehpaikka.  Elämä oli köyhyä ta ruato oli vaikieta. Sinodi tiesi täštä proplemašta ta šuurenti palkkua, onnakko huolimatta šiitä Karjalah miärätyt papit vähän ajan piäštä kyšyttih lupua ”piäššä hiippakunnan kirkkahampih paikkoih”.

Kiimasjärvelläki enšimmäiset kakšikymmentä vuotta paikkakunnan papit nävyttih vain luvetteloissa, onnakko elettih paikkakunnalla vähän. Vuosina 1852–1856 oli toimin pappi, kumpani ei malttan karjalan kieltä, eikä piirivalvojan šanoin – ollun ihan tervehjärkini.

  

Näih oloih loppuvuuvvešta 1856 Kiimasjärven šeurakuntah tuli uuši pappi, 47-vuotini Ioann Kuzmin Ohotin. Hiän oli lopettan Aunukšen henkellisen seminarin korkeimman ošašton 1837 vuotena ta šen jälkeh nellä vuotta oli toimin noviisina Aleksandr Oševanskin manasterissa Iänisen itäpuolella.

Manasterista Ohotin oli šiirtyn Povenččah Pietari-Puavilan kirikön alttariapulaisekši, šiitä häneštä tuli alidiakoni ta 1856 vuotena – pappi. Ohotin oli luku- ta kirjutuštaitoni, ošasi katekismušta ta kirikkökäsikirjan. Hiän oli hyväkäytökšini ta moittimatoin, eikä häntä oltu tuomittu rikokšista.

 

 

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
Koudu: *
Partn`ourat