Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Ennevahnazet karjalazet pruazniekat

// Kuva: Vladimir Lukkonen

Gu vähilleh joga kyläs oli hos pikkaraine časounaine, niilöis pruaznuittih niilöin pyhien pruazniekkoi, kudamien nimil oldih časounat.

Moizele pruazniekale iluo pidämäh, syömäh da juomah kerävyttih rahvas vähilleh kaikis lähäzis kylispäi. Tiettäväine, ku sit kyläs, kuduah rodih pruazniekku, rahvahil oli omua da tuttavua, hyö mendih sinne pruazniekkua vaste libo vie päiviä enne pruazniekkua. Vähilleh joga taloih, kuduas elettih neidizet, kerävyttih ad’voit ‒ neidizet. Harvah kodih ei kerävynnyh kahtu-kolmie mostu ad’voidu, a toiči kai viizi da vie enämbi...

Enne pruazniekkoi da niilöin aigah harvah löydyi perti, kuduah laskiettih nuorižoloi iloiččemahes. Sen viga oli enimyölleh toris. Konzu bes’odoih näh ei voidu löydiä pertii, net piettih kylys, hos hälyt da torat oldih ani harvah.

Bes’odoi piettih illoil, jatkuttih net puolehyössäh da vie hätkembän...

Ei muga humisten da vesseläh mendy pyhätpäivät. Talvel pagin oli omah luaduh joga kyläs. Mužikat, a toiči brihatgi pyhinpäivin azuttih kižat “babkah”. Tuttavat vastavuttih gu himoitti paista. Eräs kučui joukkoh ryyppiämäh. Pyhäpäivy oli välly, niken ei ruadanuh. Vierastu rahvastu ei tulluh, kai paista ei olluh kenen kel. Sit sai azuo kiža “babkah”, kui sanottih karjalazet. Sih niškoi vallittih lačču kohtu. “Babkat” joga kerdua piettih yhtet. Gu ”babkua” lienne olluh vähä, a kižuajua äijy, yksi puaru pandih toizien edeh, kudai vastai kaikis tuači.

“Konan” edeh pandih laudu libo seiväs, sentäh iče “kona” pidi lykkie vähilleh arvaten. 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat