Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kuunnelkua minun elaigazet

Potkusellän kyläh rodivunnuh da Joven kyläs elänyh Marija Jakovlevna Sotikova nygöi eläy tyttärellyö Uvves Vilgas. // Kuva: Natalja Sinitskaja

Potkuselgäläine Man’a

– Toiči ku en voin muata, ga yölöil mustelen, toinah oligo enne meijän čupul kyliä da eläjiä. Kaksikymmen huutorua oli da kylästy. Kuduas kyläs oli viizi da enämbi taloidu, se oli kylä, kus vähembä, net oldih huutorat. Nygöi vai muasijat jäi, igävissäh kerdou Marija Jakovlevna.

Potkyselgy oli kuvven virstan piäs Veškelyksen kyläspäi, vajai kaksi kilometrii endizes Suomen rajas.

– Yhtenny pyhänpiän meijän puolel soitto soittau, toizennu pyhänpiän – Suomen puolel. Sit vai bes’odua piemmö. Žiivatat net kunne maltettih, sinne mendih. Kerran meijän počči da lähtemäine Suomen puolele mendih. Kaikin viččua sit saimmo, paiči minuu - minä pagein. Suomen puolel eli moine parrakas mies, myö sanoimmo händy Št’oppi-veikoi, karjalakse hyvin maltoi. Myö pokoroičemmo, aja raukku žiivatat järilleh tänne. Häi sanou, yökse la salbaimmo tahtuon, ajammo kuitahto, ei oigieh, ga ymbäri Kangasjärven kauti. A sit salvattih raja.

D’uakoin Man’a – Marija Sotikova (naisnimi – Bogdejeva) on rodivunnuh vuvvennu 1929 suureh karjalazeh pereheh:

– Meidy muamal da tuatal oli 13 lastu da vie buabo meijän kel eli. Erähät lapset pienete kuoltih, voinua vaste meidy jäi seiččei lastu...

Marijan kaksi sizärdy da kaksi vellie oldih voinal. Kolmei tuldih järilleh, yksi Iivan-veikoi ihan voinan allus, 9. syvyskuudu 1941, kadoi viestittäh. Sit Saša-veikki miinah räjähtih.

– Akat oldih pellol, ga sinnessäh tabai räjähtys. Lepän oksal oli pindžakon palaine, sie syväinkormanis oli kukkaro. Eräs akku sen otti, jälles sanoi meile, minä la riähkytukku den’gat siepäi otin. Muamo sanou, olgah den’goin täh, siehäi oli pasportu da vie kartočku, hos se jiännys poijas...

Kui Man’a huavos istui

Tytönny olles Man’a opastui Ladvas kursiloil. Himoittas kodih lähtie pyhänpiän, ga eibo ole biliettiä junah.

– Kačon, ga sevoitar minun ajau. Sanon, himoittas kodih ylen äijäl. Häi minule lipun andaugi ikkunazes. Ajammo, ajammo, ga tullah junah lippuloin tarkastajat. Minä pöllästyin raukku. A rinnal istui mužikkaine, sanou: peity vai huavoh. Minä sinne hyčistimmösgi. Mendih tarkastajat ielleh, minä hauvospäi lähtin. Muga piäzin kodih...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat