Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kirjuta sanelu – tiijusta kondien peittonimet

Suomelas-ugrilazen školan opastujile tämä sanelu meni karjalan kielen tarkastusruavon čottah // Kuva: Ol'ga Smotrova

Mennyt kolmanpiän Petroskoin valdivonyliopiston seinis piettih suuri da merkittävy pido – karjalankieline sanelu. Sidä hommuamas oldih Karjalan Rahvahan Liitto da Petroskoin valdivonyliopisto.

Saneluu kirjuttamah tuldih yhteiskunnallizien liittoloin rahvas, Oma Mua –lehten toimittajat, Kanzallizen kirjaston da arhiivan ruadajat, kielikursuniekat, omapajolazet, Petroskoin valdivonyliopiston da Elias Lönnrotan nimizen suomelas-ugrilazen školan opastujat.

Allus ”Nuoren Karjalan” kieliaktivistu Natalja Antonova saneli sih nähte, mindäh juuri tämä päivy – 20. sulakuudu – on sanottu karjalan da vepsän kirjukielen päiväkse:

– Sinä piän oli allekirjutettu Karjalan halličuksen käsky meijän kielien kirjaimikkoh nähte, mustoitti Natalja. – Ga vie nygöigi virguniekois, kuduat rounoku ollah opastannuot da mielevät, toiči suau kuulta: ”Ga ongo hos karjalazil kirjukieli?”

Natalja Antonova saneli, mittumih tuloksih olemmo piässyh piäl kahtenkymmenen vuvven kestäjäs ruavos karjalan kielen kehittämizekse.

– Meil jälgi aigua ainos vai enämbi rahvastu kirjutahes kielikursiloile, 25 vuottu on olemas Oma Mua -lehti, on kirjuttajua da karjalankielisty lugiettavua, ylbeili Antonova.

Nämmä sanelut enne petroskoilazii kirjutettih jo Piäjärven, Luusalmin da Anuksen rahvas.

Petroskoin yliopistos saneluu kirjutettih kahtes suures pertis. Liygiläzii kirjuttamas oli 33 hengie, vienalastu – 24.

– Myö kolmattu vuottu opastummo vienua. Meijän opastai on Jevgenii Karakin. Kolmattu kerdua rubiemmo kirjuttamahgi saneluu, kerrottih vienalazet Natalja da Marina.

– Minä tulin saneluu kirjuttamah enzimästy kerdua, ylen äjäl varuan, kai särizen, sanelou rinnal istui liygiläine Galina.

Naine sežo opastuu karjalan kieldy kursiloil. Heijän joukos on niidy, ket opastutah kieldy nellätty vuottu da opastajannu heil on Ol’ga Ogneva, TV:n toimittai.

Tuldih saneluu kirjuttamahgi omapajolazet Nina da El’vira – mollembat liygiläzet.

Istavuimmo kirjuttamah saneluu myögi – ”Oman Muan” toimittajat. Tekstu liygiläzih nähte oli valmistettu hyvä – karjalazien vahois perindölöis. Ei se jygiekse ozutannuhes. Ga voitto työgi, hyvät lehten lugijat, oppie kirjuttua tämä kois olles da sit arvostua omua kielineruo.

 

 

Mečän kuningas

Karjalas mečän kuningahannu piettih kondiedu. Sidä varattih da kunnivoittih. Mečäs sidä ei suannuh mainita omal nimel. Sil annettih toizii, ylen čomii nimii: Ohto, Mezikämmen.

Karjalazet da erähät toizetgi Pohjazen rahvahat piettih kondiedu ristikanzan ezi-ižänny. Sendäh kondien lihuagi ei syödy.

Konzu tapettih kondii, otettih vaigu sen nahku – myödäväkse libo omih tarbehih. Kondien kynnet da hambahat hyvin päittih tiedoiniekoin dieloloih dai tavallizele ristikanzale – niilöi piettih pahas puolistajannu, varannu. Yksinkerdazesti da viizahasti käytettih kondien käbälii: kondien käbäl riputettih pellon agjah. Kondien razval parandettih dai tänäpäigi parandetah monii taudiloi.

Käyttöh ei puututtu vai kondien lihat da luut. Net kaivettih muah.

 

Tuaton koivu

Pienenä poikana tuatto issutti ikkunan alla koivun. Šiinä oli kakši lehtie ta šormen pituni runko. Tuatto joka huomeneš kašteli koivuo tuohisešta lipistä. Šen lipin hiän iče luati. Männyn okšista hiän pani aijan.

Kuivašta kuušen okšašta tuatto luati mittakepin. Šillä hiän mittasi koivuo ta piirti keppih merkin. Kešän aikana koivu kašvo pojan polveh šuahe.

Toisena vuotena še oli poikua korkiempi.

Kolmantena vuotena koivu oli turpie ta korkiempi pojan tuattuo. Šen okšat heiluttih tuulešša ta runko oli valkie.

Yhen kerran huomenekšella poika vierretti koivun viereh kakši pölkkyö. Tuatto ta poika issuttih yheššä joutavana aikana ta paistih. Heilä aina oli mukava yheššä.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat