Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Pienes voibi alguo suurembigi

Alavozelazil on vie moine peittomieli – varustua migi ozutelmu livvikse. Kyläshäi da piiris puaksuh pietäh kaikenjyttysty pruazniekkua, pajattajua da pläššijiä täydyy, a karjalan sana kuuluu harvah.

Pakičin “Omas Muas” sanelun tekstan da tulin Alavozen Kul’tuurutaloih. Perti, kuduas olii varustettu sijat, on Karjalan pertin algu. Vera Larionova da Ol’ga Limarenko saneltih, ku rinnal ruvettih levittämäh vahnua kodii da lykkimäh murdomašinah vahnanaigazii čomii škuappazii, pualiččazii da muudu pertilomuu. Sit naizet azetettih sen ruavon da kannettih net lomut Kul’tuurutaloih. Jälles pandih net kundoh, čomendettih ombeluksil da kruuživoloil, luajittih moine kodikas čuppuine, kuduas voit mustella hierun mennytty lapsusaigua, oman buaban huonuksii, tunnustua iččie karjalazennu.

Konzu otiimmos täh ruadoh, en smiettinyh, mi aigua menöy varustuksih. Kaiken ehtän da huondeksen keksin algusanua, ku ristittyöt arvostettas, mi se on suuri oza, ku meil jo läs 26 vuottu on oma kirjukieli, ku voimmo lugie da kirjuttua armahii muamas da tuatas tiijustettuloi sanoi.

Sanuluu varustajes ečiin sanakirjoi myöte tundemattomien sanoin tarkazet merkičykset. Varain, a gu ristittyöt ei midä ellendetä da ruvetah kurkettamah: sudre tuldih täh pidoh. Yhtelläh inehmizet kuunneltih tarkasti, muheloitettih, mutkattih piälöi, ku ellendetäh, ihasteltihes oman kielen kuulundua... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat