Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Tule nämil lämbimiel!

Folklouran tutkijal L’udmila Ivanoval tämä kniigu on jo toine. Vuvvennu 2012 hänen nimel piäzi ilmah Karjalazen mifolougizen prouzan personuažat -kniigu. // Kuva: Ol’ga Smotrova, “Oma Mua”.

Eräs kyzyttävy L’udmila Ivanovale oli se, ku midä uuttu mieldykiinnittäjiä voibi tiijustua lugii täs kniigas. Ga L’udmila saneli minule sen verran enne tundemattomua tieduo kylyh nähte, ku se kyzymys jäi bokkah.

– Minä iče en vuottanuh, ku kerdyy sen verdu materjualua kylyh nähte. Kai, midä oli jo kerätty kylyh nähte da midä iče keräin, opin synnyttiä yksih kanzih, algoi paginan tutkii.

Idei luadie moine kniigu L’udmila Ivanoval rodivui vie vuvvennu 2004 Moskovas, konzu sie ezitettih kniigu ven’alazeh päččih da kylyh nähte. Sie prezentatsiel nevvottih, ku joga kanzal pidäs olla moine julgavo. Tottu tässäh mugai ei olluh piästetty ilmah niyhty kniigua kylyh nähte, paiči L’udmila Ivanovan kirjutettuu. 

Tutkii on sidä mieldy, ku karjalaine kyly hyvin pädis Karjalan brendakse, sen histouriihäi on sadoi vuozii pitky meijän mual.

Muan ualpäi muale da sit järvirandah

Ennevahnas kyly oli muanalaine da sit rodih puolekse muanalaine da rubei nägymäh muaspäi. Moizes kylypertis oldih alavenčat, veräi, turbehel katettu levo oli lačču. Nimittustu trubua, tiettäväine, ei olluh. Muga kezäl, konzu heinät oldih jo suurettavat, kylyy toiči ni nägynyh ei. Lämmitettih kylyy sil taval, ku ezmäi pertin sydämes viritettih tuli da lämmitettih kivii. Sit jo kivilöil lämmitettih vetty: pandih hiilavat kivet kylykartoih. Kylykartois oli kahtu luaduu vetty: hiilavu da vilu, kunne ei pandu kivilöi. Vetty moizes kylys ei olluh äijiä, kylys enimytten kylbiettihes... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
Koudu: *
Partn`ourat