Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

“Ku musto jiäs ijäkse”

Jelena Nikolajevan runo ”Ymbäröičys” puutui Jevgenii Šorohovan muuzikkukogomukseh, kudai on omistettu Voiton 60-vuozipäiväle // Kuva: Ol’ga Dubitskaja, “Oma Mua”.

Sinä piän arhiivas musteltih tundiettuu runoilijua Jelena Nikolajevua. Vastavundu oli omistettu runoilijan 80-vuozipäiväle. Kanzallizen arhiivan zualah kerdyi eri igäpolvien rahvastu: tuli Jelena Nikolajevan tuttavua, poigu Leonid Ernestovič, da nuordu linnalastu, kudualoi kiinnostutetah Nikolajevan runot.

Keski zualua seizoi stola, sen piäl – pyhkin, suuri tuomen kukkubukiettu, karasinlampu, kuppi, černilkirjutin da runokniigu. Stolan rinnal oli kreslu. Ozutahes, rounoku iče Jelena Nikolajeva tulou nygöi da jatkau kirjuttua.

Jelena Nikolajevua hyväl sanal musteli Jurii D’užev, hänen dovariššu da kolleegu. Sanakse, hyö rodivuttih yhtenny piän, vaiku Jurii Ivanovič on yhty vuottu nuorembi.

Enzimäine Jelena Nikolajevan runokogomus ilmestyi vuvvennu 1971, se on pikoi pieni kniigaine, kudai syndyy kormanih.

Kaččomattah sih, ku Jelena Nikolajeva rodivui Velikije Luki -linnah, häi ylen äijäl suvaičči Karjalua. Hänel on äijy runuo, kuduat ollah omistettu Karjalale. Niilöin joukos ollah moizet runot kui “Oniego”, “Pohjaine meččy”, “Kiži” da muut...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
Koudu: *
Partn`ourat