Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Šotalapšuolla on karkie maku

Paginkanzu-illačun vierahat Julija ta Nikolai Filatovit, Vieno Kettunen ta Pekka Mikšijev muisseltih šovan aikana vietettyjä lapšuušvuosie. // Kuva: Olga Melentjeva

Tuškin meijän muašša löytyy šemmoni šuku tahi pereh, kumpaista šota ei olis košken. Monešša pereheššä šäilytetäh muistuo omista šovan šankariloista, niistä, ken kuatu, tuatonmuata puolistaen, ken anto kaikki voimat ruatuas’s’a voiton hyväkši šeluštašša. Ta varmašti joka pereheššä on lähisie ta omahisie, kumpaset oli jouvuttu šovan kaheih jauhinkivilöih – ket oli löyvetty šurmah miehitetyillä alovehilla, ket oli riuvuttu vankileirilöissä tahi kuoltu nälkäh evakošša.

Onnekši nykyni polvi ei ole nähnyn šotua ta tietäy šiitä vain filmilöistä, kirjoista ta vanhemman polven eläjien muisselmista. Vuosi vuuvvelta Šuuren Isänmuallisen šovan tapahtumat loitotah, harvetah šotaveteranien ta šen šilminnäkijien rivit. Karjalankieliseššä Paginkanzu-klubissa vielä viime vuotena šynty ajatuš järještyä tapuamini šovanajan lapšien kera ta kuččuo šiih nuorie. 

– Viime vuotena Venäjällä juhlittih Voiton 70-vuotispäivyä ta meinasima järještyä šemmoni tapuamini tuon merkkipäivän yhteyveššä, ka šilloin meilä ei riittän voimua eikä muita resurssija pityä šemmoni pruasniekka, kerto Paginkanzu-klubin vetäjä Natalja Vorobei. – Tänä vuotena myöštymä täh idejah.

Tapuamiseh nuorison kera tultih Kanšallisen teatterin näyttelijät Vieno Kettunen ta Pekka Mikšijev, Kanšalliskielisen TV- ta ratijotoimitukšen entiset ruatajat Nikolai ta Julija Filatovit, kirjailijat P’otr Sem’onov ta Tamara Ščerbakova šekä muut, kumpasien perehih ta lähisih šota oli košken. 

Hyö oltih vielä aivan pikku lapšie, kun šyttynyt šota katkaisi heijän huolettoman lapšuon ta šai heijät äkkie aikuistumah.

Vieno Kettusella oli ikyä nellä vuotta, kun šota alko. Vieno muistelou, jotta ei hyö nähty niin kovua nälkyä evakošša Venyähellä, kuin šilloin kun myöššyttih kotipaikoilla. Enšimmäiset šovanjälkiset vuuvvet Uhtuošša oltih kaikista kurjinta aikua, kun tultih ihan tyhjillä paikoilla: ei ollun nimitä. Mečäštä ta järveštä šuatih kutakuinki elošta. Lapšet käytih peltoja kuokkimašša ta ečittih eikö šattuis muašša vanhua viime vuosina issutettuo potakkua. Vanhan potakan kuori oli rupistun ta šiämeštä še oli ihan harmua ta pehmie, kuin huttu, ka šeki kelpai ruuvvakši. Potakan šiämyštä šekotettih veteh ta paissettih šiitä hellalla hoikkaista lettuo.

Pekka Mikšijev on kotosin Vitelen kylän Mikšijevien perehen šeiččemeštä lapšešta oli kaikista nuorin perehen šeiččemeštä lapšešta. Tähä päiväh šuate ei ole mitänä tietuo Pekan vanhemman Iivana-veikkoh kohtalošta, kumpani oli männyn šovalla. Pekka muisteli, jotta heijän perehellä onnistu, kun hyö šovan aikana šatuttih evakkoh Saratovin alovehella Volgan varrella:

Julija Filatovan pereh eli Leningradissa omašša talošša, kumpasen Julijan tuatto oli rakentan juštih ennein šotua. Šovan alušša tuatto joutu vankileirih, a lapšet muamoh kera vietih evakkoh Krasnojarskin tienoilla.

Tietyšti meilä, kumpaset on šynnytty ta kašvettu rauha-aikana, on vaikie täyšin kuvitella, mitä nämä ihmiset on šuatu nähä ta kokie šovan aikana. Kuitenki kuunnellen näitä kertomukšie rupiet tovella arvoštamah šitä rauha-aikua, kumpaista elät.   

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat