Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Ei muaten marjat tulla, istujen ikihyvyöt

Kaikista yrittelijämmät hokšattih ottua rahvahalta marjua šuorah mečäššä, meččäteijen huaroilla ta äšen meččäpalštoilla. // Kuva: Tatjana Šelina

Perušmarjana aina piettih puolukkua, kumpaista varuššettih talvekši myöhäisšykyšynä ennein kylmän šiän tuluo. Še hyvin šäily ličottuna puukorvoissa. Toisella paikalla on karpalo, kumpaista kerättih jo hallojen jälkeh ta rikeneh šäilytettih jiätynehenä. Kuin puolukkua, niin ni karpaluo karjalaiset kerättih kevyälläki, konša lumi šulo. Šilloin niillä marjoilla on erinomani maku.

Marjojen varuššuš teollisušmiäröissä alko Karjalan pohjosešša ei niin ammuin – viime vuosišuan 70–80-luvulla. Raipot, ORS:it ta varuššuškonttorit alettih ottua rahvahalta marjua. Raipot ta ORS:it otettih marjua omie tarpehie varoin, šielä paissettih piiraita ta keitettih morššija, a varuššuškonttorit šuoritettih valtijollisie pluanija meččämarjojen varuštuas’s’a. Šilloin šuurin miärin varuššettih puolua ta karpaluo, a hillon ta mussikan varuššuš- ta jiävytyštehnologijat ilmeššyttih myöhemmin.

Šiih aikah piäarvošša oltih ei rahat, kumpasie ihmiset šuatih kerätyistä marjoista, kun nimipaperit kerättyjen marjojen miäräštä, kumpaset annettih luvan oštua niin šanottuja ”šuurimman kyšynnän tavaroja”, kumpasie myötih Raipon ta ORS:in kaupoissa vain nimipaperien mukah. Tietyšti, niistä tavaroista piti vielä i rahua makšua.

Onnakko Neuvoštoliiton pimie tori niise ei muannun ta kohta tašavallan pohjoispiirilöissä nimikortit marjoista šuatih oman hinnan rupliloissa. Nimikorttijen jälkimyöjät melko hyvin makšettih ihmisillä niistä ta ne, ket ei tahton oštua muotikkahie ulkomualaisie vuatteita, voitih tienata nimikorttijen myönnillä äijyä enämmän, mitä hyö šuatais iče marjojen myönnistä.

Marjojen monopolini varuššuštori hävesi 90-luvun alušša, konša markkinašuhtehet tultih Venäjällä realisiksi. Marjojen varuššuh šiih aikah eli omua parašta ”kultakaušie”. Juuri šilloin meččämarjojen keryämistä ruvettih šanomah ”koukkušelkäsekši liikehtoiminnakši” ta ”ruškiekši kuumekši”. Ihmisilla, kumpaset kerättih marjua, ilmešty mahollisuš tienata omie enšimmäisie šuurie rahoja. Kešän aikana tienatuilla rahoilla šai oštua käytöššä ollut auto.

Tietyšti, šamoina vuosina ilmeššyttih ni enšimmäiset ”marjaparonit”, kumpaset tienattih marjojen iellähmyönnillä omie enšimmäisie miljonija. Šamoin šilloin ilmeššyttih ni enšimmäiset ”marjabandiitit”, kumpaset purissettih omie enšimmäisie miljonija ”marjaparoniloilta”.

Marjojen vaštahottamisen tori oli ei vain villi, še oli haottini. Monilukuset paikalliset ta muuvvalta tullehet yrittäjät ei vain kilpailtu keškenäh, kun ihan oltih vihoissa toini toisella. Hintašopimukšen yrutykšet ei keššetty enämpi kahta–kolmie päivyä. Marjakyšyntä moneh kertah ylitti tarjoušta ta hinnat kašvettih monta kertua päiväššä.

Kaikista yrittelijämmät hokšattih ottua rahvahalta marjua šuorah mečäššä, meččäteijen huaroilla ta äšen meččäpalštoilla. Yrittelijät järješšettih marjamatkoja niillä, kellä ei ollun omie autoja. Niinä ankarina vuosina ilmeššyttih ni enšimmäiset marjanpoimijat-vieraštyöläiset Ukrainašta ta Moldovašta. Hyö ruatih paikallisien bisnesmiehien ”orjuošša”.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat