Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

“Petroglif” – kallivokaiverdus

Germuaniespäi tulluh kino-ohjuaju Ioganna Leš sežo yhtyi Petroglif-festivualih. // Kuva: Natalja Kibrojeva

Pomoroin elaigu

Belomorskaspäi N’uhčah voi piästä vaiku električkal. Dorogu olendal on, ga se on moine, ku ajua sidä myöte ei sua! Vähä ken ruohtiu mennä sinne omal mašinal. Kolmen čuasun peräs Petroskoilpäi lähtiettyy olimmo Jumalan unohtetul mual, kus ei ole ni internettua, ni mobil’niekkuyhtevytty.

Kaikkii gostii kerras viettih školah syömäh da sit sijoitettih kodiloih elämäh. Tulluot nedälin elettih paikallizien eläjien kodilois, käydih kylyh, a syömäh joga kerdua pidi matkata školah. Školan ies on suuri da kohendettu kul’tuurutaloi, kudamas piettih “Petroglifan” erähii pidoloi, fil’moin kačondat da konsertu.

Pomoroin taloloin oččupuoli kačotah N’uhča-jogeh, tagapuolet – dorogah.  Sie, kummallizien taloloin keskes, seizou suuri čoma keldaine kodi, kudamas enne eli Ponomar’ovien suuri pereh, sit sie oli kylänevvosto, a nygöi on pomoroin perindöllizen kul’tuuran muzei “Hlamnoi sarai”. Koin emändy Nadežda Sem’onova säilyttäy tuattoloin perindölöi:

– Enne minä en ylen äijäl olluh kiinnostunnuh pomoroin kul’tuurah, hos kazvoin pomoroin keskes N’uhčas da olen umbipomoralaine. Painoin mieldy sih, konzu minul kyzyttih luadie perindölline svuad’bu. Sih niškoi pidi kerätä äijy materjualua, kuda-midä minä mustin lapsusaijas. Sit rubein keriämäh erilazii pomoroin vehkehii. Konzu jo ei olluh kunne niidy panna, piäh tuli avata muzei... 

Doiti do ručki -sanondu

Doiti do ručki -sanondu tuli ven’an kieleh pomoroispäi. Pomoroin kois oli loukko seinäs, kudaman kauti koin eläjät annettih syömisty nälgähizile. Ikkunaine oli ihan pikkaraine, sit syömistygi sinne syndyi sen verdua, min verdua ristikanzale pidäy, ku pyzyö hengis.

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat