Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

“Karjalan kieldy tahton pidiä kois tulieloile polvile”

Kähärin perehes karjalan kieli on kodikielenny. // Kuva: Ol’ga Ogneva.

Ku vähäluguzen kanzan kieli ei hävies, sidä pidäy opastua školas, sil pidäy olla käyttyö jogapäiväzes elokses, ga enne kaikkie omah kieleh pidäy paista lapsienke. Nygöi aniharvat vahnembat paistah karjalakse omien lapsienke. Moizii on kahten lapsen muamo, Suomen karjalaine Maria Kähäri Varkauksespäi.

Minä otan tämän? Pieni pelvaspiä brihaččuine ottau kädeh pikkarazen bumuagupalazen čomazenke.

– Mibo se on? kyzyy rinnal divanal istuju muamo.

– Minä en tiijä, vastuau poigu.

– Olisgo apel’siinu? oppiu auttua vahnembi sizär.

– Jo, ihastuksis vastuau brihačču.

– Sinä otat sen, virkau muamo.

Kähärin pereh kižuau “Ostandukižah”. Sen keksi da piirusti muamo. Ies on levälleh suuri tukku piendy bumuagupalastu. Jogahizes on mitahto čomaine: maido libo leiby, eiga ogurču libo voi. Kižuajil pidäy vallita einehet, kudamat hyö ostetah laukas da sanuo niilöin nimet karjalakse.

Kolmevuodehine Iivo kuulou karjalua da pagizou sih roindua myöte. Paginkanzannu kois ollah Maria-muamo da Juuli-sizär. Yhtes on vessel paista, kižata karjalakse, lugie kniigoi, pajattua. Juuli sygyzyl lähtöy kolmandeh kluassah, ga školan kielenny on suomi. Ga Juuli sendäh hyvin pagizou karjalakse, ei nivouse änkytä:

– Minä pagizen karjalakse vähäzen tiä kois da sit vähäzen pagizen sie školas ku minun dovarišatgi tahtotah vähäzen kuulla sidä karjalan kieldy. Minun muamo pidäy sie nengostu karjalan kielen kerhuo, sit on vähäine nengostu, opastutah karjalan kieldy sit muutgi sie...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
Koudu: *
Partn`ourat