Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Karjalaine hieru da sen eläjät

Kotkatjärvi on vahnu, konzulienne suuri hieru, kuduas oli kaksi kirikkyö. Sit ymbäri oli äijy piendy hierustu.

Sulakuun 20. päivänny  olin Anukses lapsien runofestivualis. Se festivuali ainos on hyvä opastus meile kirjuttajile da muite nostau mieldy, äijy vois kirjuttua sit. Passibo suuri festivualin luadijoile, heijän ruado nägyy.

Istummo sie čuajustolas, sanommo mielii myö lapsien kuundelijat.

Lapset ollah ainos meile armahat, kezet hierun tyttözet, boikoit brihačut. No pidäy vallita parahii. Äijy oli piendy lastu, suurembua, kuduat joga vuottu oldih täs festivualis, oli vähä. Hyvin lugi Vladimir Brendojevan runon “Terveh briha” yksi brihačču. Mustelen Mägriän brihaččuu, kudai äijän vuottu lugi runoloi, minungi runoloi. Kazvoi nygöi.

Enzimäzen sijan sai Lera Grafova. Tämä tyttöine kazvoi meijän silmis, häi oli joga vuottu tiä. A nygöi häi lugi pitkän runon “Kalevalas”.

“Kalevala”, se on korgei runohus, sinne pidäy “nosta”. A kui häi lugi! Joga sanazes oli se karjalan rahvahan elaijan suuruon ellendys, syvä ellendys.

Minä tiijän kuspäi se tuli häneh, se tuli hänen buabas da muamas, hänen rovus. Minä kaikkien karjalazien puoles kiitän Svetlana Mihailovna Čuprovua da Inna Jevgenjevna Grafovua tyttären hyväs kazvattamizes. Häi löydäy oman dorogan karjalan kielen hyväkse.

Žiäli vai, ku ni “Kalevalua”, ni karjalan kieldy, ni histouriedu ei opasteta školas karjalan lapsile. En voi sanuo opastuksekse sidä, midä ruatah Karjalas karjalan kielenke nygöi. No aijat muututah. Niidy muutetah rahvas, kuduat eletäh täl mual.

Oli dai on moizii rahvahii, kudamile on ylen kallis da armas oma mua, eigo hyö tahtota nimidä muudu. On dai oli äijy kirjuttajua, on midä lugie “Kalevalasgi”. Kirjuttajat kuoltah, a kirjutettu jiäy.

Äijän kirjutti “Kalevalas” Pavel Leontijev. Minun ies on yksi hänen jälgimäzis kirjutuksis (vuvven 2006 “Sever”, n:ot 7,8) sen nimi on “Väinämöizen jälgimäine azetuskohtu”. Toinah työ, ken lugi “Kalevalua”, mustatto, kui Väimänöine istuihes veneheh da jätti oman kanzan. Lähtijes häi sanoi: “Työ vie kučutto minuu.”

Jälgimäine hänen azetuskohtu oli Vienan Karjala. Sie loittozien meččien keskes parembi pyzyi elos karjalazien vahnu elaigu, konzu tiä suurien ven’an linnoin lähäl se rubei äijäl muuttumah...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat