Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Lammaš antau ruokua ta vuatetta

Ennein lampahie piettih melkein joka karjalaisešša pereheššä // Kuva: Maikki Spitsina

 

Karjalaiset ei pietty niin arvokkahana lampahan lihua kuin lampahan villua – pakšuo ta lämmintä. Lampahanvillašta luajitut vuattiet oltih elintarpehena Karjalan pohjosešša. Talvi toičči alko jo šajekuušša, a loppu vašta oraškuušša ta mieli karjalaisen pärjätä vilujen aikana piti olla riittäväšti lämmintä vuatetta – villašukkie, -kintahie ta -pušeroja.

Lampahien keričentätehnologija on melko helppuo ta vähä millä eruou muijen rahvahien lampahien keriččimistavoista. Lampahalla šivottih šorkat, pantih še kylellä ta leikattih villa ili kerittih šuurilla rautasilla šakšiloilla – keriččimillä enšin yheltä puolelta. Šiitä lammaš kiännettih toisella kylellä ta leikattih villa toiselta puolelta.

Keričennän jälkeh, kun lienöy tarvinnun, villat lajiteltih värin mukah: muštah, valkieh ta harmuah. Jälešti villat pantih likoh kotvasekši aikua, šiitä peštih hyväisisti, huuhottih ta pantih kuivah. Kuivat villat enšin kartattih ta luajittih niistä lapovehet, a šiitä niistä lapovehista rukilla kesrättih villalankat.

Tavallah karjalaiset naiset alušta kesrättih kolme keryä hienompua villalankua, a šiitä šitomalla kolme lankua yhteh kesrättih šamalla rukilla pakšumpua villalankua. Tämmöseštä lankašta tikutettih šukkie, kintahie ta pušeroja. Valmis lanka tuaš peštih, kuivatettih ta punottih keräh. Vašta šen jälkeh ruvettih tikuttamah.

Kešän ajakši tavallah karjalaiset vietih omat lammaškarjat kešälaitumilla Kuittijärven šuariloih. Šielä lampahilla oli riittäväšti ruokua. Kun vain kešäkuun alušša enšimmäini ruoho alko noušša, lampahat venehissä vietih šuariloih, missä ne oltih vapualla koko kešän. Lampahie piettih juuri šuariloilla vielä šenki takie, jotta šinne petoelukkojen oli vaikie piäššä. Hukat ei kovin mielelläh lähetä šualista šuahuštamah vesieštien poikki, a kontiet kešällä ollah kylläset, eikä ne lampahista kovuan välitetä.

Tietyšti pitän aikua olleššah vapualla lampahat tavallah vierauvuttih ihmiseštä, arkauvuttih. Toičči isännät jouvuttih kotvan aikua juokšentelomah ympäri šuarta lampahieh peräššä, kuni šuatih koko karjan yhteh. Ka lampahat hyvin ruttoh tuaš totuttih ihmisih, a ne, ket jo moneh kertah oli käyty ”kešälevolla” ajan piäštä totuttih šemmoseh järješšykšeh eikä enyä juoštu isännäštä pakoh pitän eron jälkeh. Karjalaisilla perintehellisenä lampahien kučuntatapana oli ”eeste-eeste-eeste-ste”.

Nykyjäh lampahienhoito Karjalan pohjosešša ei ole niin kehittyn, vaikka Kalevalašša ta Jyškyjärvellä on äijän perehie, kumpaset perintehen mukah hoijetah lampahie ta tämä taito šiirtyy šukupolvešta toiseh.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat