Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Mitä kieltä pakajat?

Pikku Tuarie tykkyä käyvä leikkimäh kylän leikkikentällä. // Kuva: Natto Varpuni

Mie tahtosin kertuo ei kylän istorijašta, a šiitä, kuin mie kašvatan omua tytärtä karjalaisekši venäläisien kešen. Miun Tuarie täytti vuuvven. Mie pakajan hänen kera karjalakši ei vain koissa, vain joka paikašša – olluoko še autobušši, kauppa, pošti, poliklinikka tahi lapšien leikkikenttä. Meijän kyläššä on hyvä leikkikenttä, missä on erilaisie kiikkuja, lipeitä mäkijä, portahie ta čuurukašši. Käymmä Tuarien kera šielä joka päivä ta vesseläšti vietämmä aikua. Toičči olemma leikkikentällä kahen, toičči šinne keräytyy äijän rahvašta – eri-ikähisie lapšie, tuattoja, muamoja, ämmöjä ta ukkoja. Tuarie on nyt šemmosešša ijäššä, jotta hänen himottais olla vanhempien lapšien šeurašša, leikkie yheššä heijän kera ta kopiiruja heitä. Tytär aina juokšou lapšien luo, mie juokšen hänen jäleššä ta aina kerron karjalakši, mitä myö niämmä ta mitä ruamma. Eryähičči kiännän venäjäkši, jotta muut lapšet maltettais. Vanhemmat hyvällä mielin kuunnellah heilä vierašta kieltä. Šanotah, jotta hyvä še on, kun lapši kašvau kakšikielisekši! Yksi muamo kyšy: ”Mitä kieltä šie pakajat? Šuomie vai karjalua?” ”Oho, ajattelen, – tämä naini tietäy, jotta karjalan kieli on olomašša, jotta šuomen ta karjalan kielet ollah eri kielijä!”

Toini ämmö (Lidija Pavlovna) kuunteli, kuunteli ta šiitä šano: ”Mie maltan, mitä šie pakajat. Iče olen karjalaini, viiteh vuoteh šuahen kašvoin karjalaisešša kyläššä. Kun vain piäsisin nyt karjalaiseh kyläh netäliksi, nin niise rupiesin pakajamah.”

Lidija Pavlovna rupesi laušumah šanoja, mitä mie Tuariella šanoin karjalan kielellä: ”Tule tänne, anna kättä, kačo.” Kahen päivän piäštä tuaš näkeytymä lapšienkentällä Lidija Pavlovnan kera. Hiän kopošši laukušša, löysi šiitä omenan, ojenti šen Tuariella ta šano karjalakši: ota!

Eklein Tuarie karhasi lipiellä mäjellä – šielä pojat leikittih. Kuinpa ilman Tuarieta?! Tytär ajautuu portahie myöten ylöš, mie neuvon: varovašti, varovašti! Kačo, kunne aššut! Ta heti i kuulen, kun pojat höplötetäh pakinaluatuin ( с акцентом): варовашти, варовашти....

Oman kertomukšen lopukši tahtosin kirjuttua muutoman ajatukšen. Meilä rikeneh šanotah, jotta venäläiset ei tahota karjalan kieltä. Ka mie en ole nähnyn meijän lapšien leikkikentällä yhtäkänä venäläistä, kumpani olis šitä vaštah ta šanois, jotta molompien kielien tietämini on paha. Moušot myö iče šuamma iččietänä uškomah šiihi, jotta venäläiset ollah viärät, jotta myö emmä pakaja karjalakši? Olka myö rohkiet ta eččikkä vika ičeššänä! Meijän venäläisen kylän lapšilla ei ole mitänä välie, mitä kieltä kuunnella ta malttua. Konša myö Tuarien kera olemma leikkikentällä, hyö hyvin leikitäh meijän kera, vaikka pakajanki toista kieltä.

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat