Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kahten puolen rajua karjalazet kazvau, igävy on heijän olla nägemättäh rodn’ua

Tapio Mäkitalo (stolan piäs) on rahmannoi ižändy. Hänen taloih kerävyy karjalastu tuttavua pastamah piiraidu da tarattamah karjalakse. Hurualpäi oigiele: Juuli Kuvaaja, Aili Koponen, Orvokki da Andreas Kudžoine, Tapio Mäkitalo, Riitta Lehtolainen, Tellerv // Kuva: Ol’ga Ogneva.

– Terveh teile! Mibo päivy tänäpäi on? tervehtäy opastai opastujii.

– Kahteskymmenes seiččemes, enzimäine argi... kezäkuudu, vastatah yhteh iäneh opastujat. Tottu sanuo, pädijät karjalazet sanat ei ihan kerras juohtuta mieleh, ga jälgimäi kezän enzimäzen kuun nimi tulou piäh.

Jo viizi vuottu Varkaukses eläi karjalaine Maria Kähäri opastau karjalan kieldy Varkauksen rahvahanopiston ildukursiloil Varkaukses da Leppävirral. Varkauksen joukko kerävyy kerran nedälis kahtekse čuasukse. Opastumah karjalua kävväh net, kel ollah karjalazet juuret. Joukos on seiččei opastujua, kaikin ollah ruavahat rahvas. Riitta Lehtolazen karjalaine pereh tuli Varkaukseh Salmispäi 1940-vuozien lopus, konzu Luadogan ymbäristös eläjil karjalazil pidi jättiä koit da konnut da paita voinan jallois.

– Minul jo kolmas vuozi on mennyh, ku tulin opastumah kursiloile. Tahtoin mennä syvendämäh da mustelemah. Tullah mieleh net sanat, kudamii kuulin silloi, konzu olin pieni. Kebjiembi on lugie, ellendiä, dai jo maltan kirjuttua. Häviey kogo kieli iäre, ku sidä et käytä. Meil ei ole muudu kohtua, kus kenenkeltahto pagizis karjalakse. On ainavo tämä opiston kursu, kus myö luvemmo, kirjutammo da kiännämmö karjalakse. Minul on viizi bunukkua, minä heijänkegi opin paista karjalakse, sanelou Riitta.

Yhtes Riitanke kursiloil opastuu Tapio Mäkitalo Viljolahtespäi: häi on sežo karjalaine, tuatan vahnembat oldih Impilahten čupulpäi:

– Mie tahtoin opastuo lugemah, sen tagie tulin opastumah, olen vai ainos kuulluh, ga en igänäh ole opastunnuh sidä. Allus pidi kai suureh iäneh lugie, nygöi maltan jo lukie da ellendän midä kirjas on.

Tapio Mäkitalon pereh tuli Varkauksen čupul Viljolahteh vuvvennu 1946 Karjalaspäi. Kogo ijän Tapio on elänyh karjalazien keskes, kuulluh karjalan kieldy Kauko-tuatas da buabas Rečun Annas da buaban tuttavis.

– Konzu tuldih tänne, tiä ei olluh nimidä, kazvoi meččy, pidi kuadua puut da nostua kodi, sanelou Tapio. – Täs on lähes jogatoine karjalaine taloi, kolme taluo tuonnepäi, da sit piädorogal jogatoine talo oli karjalastu. Täs kyläs oli äijy karjalastu. Hyö tuldih Uomahen kyläspäi, Uomahen kylä oli tänne sijoitettu sitten. Hyö tundiettih kaikkii da oldih täs kui oldus omas kyläs oldu...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat