Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kieli rahvahan da ristittyzien silmil

Mustoituttih Pan’a-buaborukan paginat. “Pie kieldy  hambahien tagan”, “Pure kieli, gu ei ole putin sanomistu. Sanottu sana hobjaine, sanomatoi ‒ kuldaine”, nevvoi toiči, konzu rodih himo väčkiä, kielittiä kellegi toizien lapsien pahoi ruadoloi da tapahtumizii. Kielittiä sežo oli sana, kuduadu buabo paheksi. ‒ “Toinan ei häi tahtonuh pahua ruadua – käski kengi libo pete vedi”, puolisti babaine joga tostu – lapsii dai vahnembii, a vahnate kummaili meidy nagrossah, konzu muga puolisti televiizoras nähtylöi ristikanzoi da kinoloin piähengii...

Kieldiä – kielel azettua misgi dielos, ruavos, tapahtumizes, enimytteh pahas. Mielettömät  lapset puaksuh midätahto elostajes keksittih, ei ellendetty, min pahan voibi se tuvva, konzu loitokse uijat joven rannas, poltat heinäzii, virität tulipalon suabralluo, ähkiät nuorembua vellie libo sizärdy telas luhtah libo ojah, liijan korgieh livutat liedžut, niärität puskiččuu lehmiä libo häkkii, pöllätät žiivattoi, menet čuruamah vaste jiädynytty järvie myö ‒ lapsien mieldykiinnittäjiä dieluo oli hierus menetiijä mi. Sithäi omat buabat kodiruadoloin keskes ei ainos ehtitty silmätä joga tostu, gu lienne piädynyh sil keskie kengi hierulaine vieras, se kieldi ei vai omii, ga kaikkii kedä tapahtui tavata pahas dielos. Mužikat tavallizesti ei ni kielitetty vahnembile, muga kovasti sanottih, ga jäi mustoh kaikekse igiä, onhäi moine karjalaine sananpolvi: “Muaman vičču villaine, tuatan sana raudaine”. Naizet, tiettäväine, ei voidu kielii kiini pidiä. Hyvä, konzu vahnembile piädy lekutettih, puaksumbah nagronke hieruo myö leviteltih...

Makarovan sanakniigan sivul

Grigorii Makarovan läs 20 tuhandes kerätys sanas  31 ollah kieli- juurenke, se on 495 sivulois yksi – puolekkahine 138-139. Tutkijes sidä mustoitin vie erähät sanat, kuduat tiijustin lapsennu omas perehes. Muamo ei suvainnuh kielastandoi, sit lapsis pravvan tiijustajes kovah sanoi: “Ethäi ole kielasguuričču”. Sil aigua en tiedänyh, mi se ollou guuričču – kaikis korgiembi stropilparzi levol, kukkiloil sil aigua jo ei sidä čomendettu, ga vie sinounimugi jäi pahembien kielastajien nimityksekse – “kielaskukki” da vie “kielasmikki” – niidy kuulluh en, vikse Grigorii Nikolajevič löydi net toizis karjalazis kylis. Vie mustoituttih sanat-kuvailemizet, puaksuh lapsien: “hänel on pitky kieli” – liijan pagizii, “pehmei kieli” – pikkarazil lapsil da erähil ristittyzil jäigi ijäkse moine viga, konzu ei voija kudamiigi iänii hyvin sanuo, “kielikalkaloine” – lapsi, kudai azettumata vesselästi čomal iänel midätahto sanelou. Vastavuksekse, vähäl pagizijoih lapsih niškoi sanottih: “Kieletöigo olet? Joga sanua pidäy suuspäi vönyttiä”. “Höstöikielekse” nimitettih niidy, kuduat suvaittih sanuo pahoi sanoi da matikoijai... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat