Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

“Älgiä duumaikkua, ku meil täs nimidä ei ole”

Jegor Kalmikov ozuttau omua sugupuudu. // Kuva: Ol’ga Smotrova, “Oma Mua”

Kinnermän emändän Nadežda Kalmikovan varustetun magien murginan jälles fouruman gostile piettih ekskursii vahnua karjalastu kyliä myöte. Ekskursien vedi Kalmikovien nuorembi poigu Jegor.

– Sinä kusbo opastut? kyzyi eräs Piiterispäi tulluh vepsäläine gost’u.

– Minä kai sanelen ekskursien aigah! vastai kaksitostuvuodine brihačču.

Jegor käski kaikkii avtoubusoin azetuskohtale, juuri siepäi nuori ekskursien vedäi algau kai ekskursiet, kudamii oli jo vikse mondu sadua.

– Konzubo sinä piit oman enzimäzen ekskursien? jatkau gost’u.

– Konzu minul oli kuuzi vuottu.

Brihačču rubei sanelemah sit, ku Kinnermy on ylen vahnu kylä, ku se oli kahteči poltettu da muutti omat nimet...

– Täs on meijän sugupuu, ozuttau Jegor. – Luadie sidä sežo autettih suomelazet dovarišat. Minun ezi-ižät elettih täs, varmah voin sanuo, ku olen Kinnermän kandueläi. Täs voibi huomata, ku minun ezi-ižien kolme polvie polves piäliči mendih venčal 30. pakkaskuudu. Minun vahnembat jo minulegi ennustettih: sinägi naimah rubiet 30. pakkaskuudu, nagrau Jegor.

– Jiätgo sinä elämäh Kinnermäle vai lähtet linnah? kiinnostutti tulolazii.

– Kyläh jiän. Työ älgiä duumaikkua, ku meil täs nimidä ei ole. On. Meil täs on tervähruadai internettugi, löyhkäy Jegor.

– Mučoingi oman tänne tuot elämäh? kyzyttih toizen joukon gost’at.

– Mučoi moine vie löydiä pidäy, ku kyläh lähtis elämäh!

Fouruman rahvas tottu sanuo, kummua nähtih, kui brihačču vedäy ekskursiedu omua roindukyliä myöte. Et joga kohtas mostu näi. Kalmikovien poijat Ivan da Jegor ollah lapsusaijas kazvatettu karjalazikse miehikse, oman muan da rahvahan puolistajikse. Heijän tagan on tulii aigu, karjalazien jatko...

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat