Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Karjalan kielen kursit Piiteris

Jogahine kursilazis sai lahjakse kaksi uuttu sanakirjua. // Kuva: Denis Južakov.

Ei ammui minä muutin elämäh Petroskoispäi Piiterih. Vie konzu ruavoin Oma Mua -lehtes, mietin Piiteris eländiä. Silloi piäh tuli moine mieli: avata Pohjazen piälinnah karjalan kielen kursit. Tiezin, ku Gennadii Svetlov pidi Piiteris nengozii kirsiloi vienankarjalakse, ga tervehyön periä häi ei voinnuh jatkua omua ruaduo. Minä kyzyn hänel nevvuo, kus parembi olis opastua karjalan kieldy. Häi nevvoi soittua Kanzallizien literatuuroin kirjastoh da tiijustua, löydysgo sie sijua karjalazile. Muga ruavoingi. Nygöi meil on ilmaine perti Piiterin keskukses opastundah niškoi.

Minä hämmästyin, ku enimät kursiloile tulluot ollah nuoret. Heijän keskes on vaiku yksi ruavas naine, kudai enne eli Čalnas, da tahtou mustoittua da parendua omua karjalan kielen neruo. Enzimäzel urokal myö tuttavuimmo, kerroimmo iččeh näh: ken karjalakse, ken ven’akse da rubeimmo opastumah Natalja Gilojevan opastundukniigan mugah. Minä valmistin erilastu ruattavua opastujile: löydiä sanat filvordas, arvata kebjiet arbaitukset, sanommo, tämänmoizet: “Tämä on valgei hebo (zerku)" da “Hänel on akku libo mučoi (ukko)”, panna kirjaimet oigieh: “lädenile, hvoguvau, ukokoj”, kerätä kogonaine tekstu virkehis... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Lugijan mielii
Partn`ourat