Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Karjalan Kielen Kodi ruadau

Karjalan kielen opastajat suadih ubo-uvvet kniigat “Oman rannan runohus”. Julgavon valmisti Opastuksen kehityksen instituuttu. // Kuva: Ol’ga Dubitskaja, “Oma Mua”

Muga pidäs olla kaikkiel Karjalas. Myö tiijustimmo uvven nimen – L’udmila Räppijeva. Kiitämmö kaikkii tämän seminuaran järjestäjii da Karjalan Kielen Koin ruadajii. Työ annatto meile uskon sih, gu karjalan kieli rubieu elämäh  ielleh. Se ei kuole yhtes meijänke, kui erähät ennustetah. Oli karjalan  kielel pahembuagi elaigua, no se piäzi kaikes läbi. Karjalan kielel oli pitky   da kunnivokas mennyh aigu, voimmo sanuo on nygyaigu, rodieu tulii aigu.

Meidy vahnembii, kuduat mustetah äijän kielen mennyös aijas, jäi nygöi  vähä. Ongo meil oigevus sanuo oma mieli. Minuu myö pidäs enämbi   kyzellä kieles vahnoil rahvahil. Toinah sanotto nygöi on äijy opastunnuttu  rahvastu. No opastettihgo kus korgiesti karjalan kieleh. Kaigo karjalan  kielen bohatus on puuttunuh kirjoile. Smietin ei. A meidy opasti elaigu meijän karjalazes hierus meijän vahnembien rinnal. Tiettäväine, hyö  ei jätetty kirjutuksii, hyvä piettih kai mieles, no sidä kallehembi on vahnoin sana. Se sana siirdyi polves polveh da tuli meijän päivissäh. Muga rodih  “Kalevala”. Nygöi sen tundou, karjalazis tiedäy kogo muailmu...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat