Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Luonnollini valinta pos’olkan alovehella

Rahvaš ušottih, jotta hukka kauhiešti varajau porohkan hajuo. Oliko šiinä peryä vain ei, ka harmuakarvaset pahanruatajat loitoš kierrettih porohkalla ”viritettyjä” lapšie eikä konšana košettu niitä.

Kepalaiset kerrotah, jotta jo iltahämäräššä, noin kuuvven aikah paikalliseläjät on huomattu kun kolme-nellä petoelukkua kiertelöy kylyä. Niitä on nähty ihan elintalojen lähellä. Pimiekuun 5. ta 6. päivän välisenä yönä Kepašša hukat revitettih kakši koirua.

Melkein joka vuosi Kepa on ollun hukkien kiinnoššuškohtehena. Monet koirat vapuana juokšennellah kylyä myöte ta ne ollah petoelukoilla helppona šualehena. No još aikaisemmin kyläh pistäyvyttih yksinäiset hukat, kumpaset vanhuuttah tahi tautien takie ei voitu muitein löytyä ičelläh šyömistä, niin nykyjäh Kepašša kiertelöy kokonaini hukkalauma. Višših še on emähukka poikoveh kera ta še opaštau nyt kašvanuita pentujah hankkimah ičelläh ruokua.

Kešällä Kalevalan piirin mečissä hyvin harvoin voit tavata hukan. Asientijat šanotah, jotta kešäkautena petoelukat šiirrytäh pohjosempah – meččätundran alovehella, missä šiih aikah šualista on ihan kyllälti – pešijie lintuja, jäniksie ta muuta pientä elukkua on hyvin äijän. Talven tultuo hukat aletah šiirtyö šuveh päin eččien muuta ruokua: hirvijä, poroja ta… tietyšti, paikallisie koirie.

Kepa ei ole ainut kylä, kumpani on koken hukkien hyökkäykšie. Eikä hukat olla ainuot meččäelukat, kumpaset ollah valmehet herkuttelomah kotielukoilla. Kalevalaššaki joka vuosi šatutah huomuamuah pos’olkan laitoja kiertelijie petoelukkoja. Ta još hukat hyökätäh vain koirien piällä, niin piirikeškukšen alovehella jo muutoma talvi peräkkäh mečäštäjä ilveš, tappau kiššoja ta pikku koirie. Toičči še yritti piäššä liävihki, missä oli kotišiivattua.

Hukkien kera asie on helpompi – aikasemmin tahi myöhemmin mečäštäjät piäššäh niijen jälkilöillä ta hävitetäh. Ka ilveštä ei šua koškie: tämä petoelukka on Ruškiešša kirjašša. Šentäh Kalevalan laitaošien eläjät jouvutah šopeutumah elämäh šemmosen sussietan kera ta kekšimäh eri keinoja, jotta šuojata omie lemmikkijä petoelukan hyökkäykšistä.

Ka kaikista enemmän kylien eläjie huoleššuttau kyšymyš omašta ta varšinki lapšien turvallisuošta. Vet lapšet männäh kouluh vielä pimieššä ta toičči hämäräh šuate kävelläh pihalla.

Tuo viime tapahuš pimiekuun alušša, ei ole enšimmäini tänä šykyšynä. Kepa-meččäkylän eläjät vuottamalla vuotetah, konša mečäštäjät šuahah kurittua hävittömän hukkalauman. Još ei kekšie mitänä toimija näitä petoelukkoja vaštah, niin kohta Kepašša ei jiä yhtänä koirua (1990-luvulla šuuri emähukka tappo Kepalla yli 20 koirua, ennein kuin še šuatih ampuo) ta kauhie on kuvitella keneh nuo hukat šeuruavakši kiännetäh oman kaččehen? Puolipetua on, konša luonnollisen valinnan uhriloina ollah koirat, ka oikie peta voit tulla šilloin, kun nälkähini hukkalauma rupieu hyökkyämäh ihmisien piällä… 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat