Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Unohutettu kaupunki ili Uhtuon meččien šaluama istorijan näytehoppikirja

Tänäpiänä unohutettujen kaupunkin yllä humisou korkie meččä. // Kuva: Erkki Tuomi

Taistelutaktiikka Uhtuon šuunnalla 1941–1944 vuosina luonnoltah erosi šiitä, mitä oli pietty muuvvalla rintamalinjua myöten Barentsinmereltä Muššallamerellä šuate. Enšiksi Uhtuon šuuntua myöte kulki šuomelaisien ta šakšalaisien šotajoukkojen vaštuunalovehien rajakohta. Toisekši šuomelaisien 3. jalkaväkidivisionan hyökkäyš oli pietetty vain 70 kilometrin piäššä rajašta ta koko šovan ajan ihan 1944 šyyškuun välirauhah šuate kumpiki keškenäh taistelijista puolista ei ollun myöntän yhtäkänä mertie omista alovehista. Kolmannekši šuomelaiset ei šuatu vallata strategisešti tärkien kohan – Uhtuon kylän (nykyni Kalevala). Šyyškuušta 1941 tuo tehtävä oli tunnissettu perspektiivittömäkši ta šiitä luovuttih kokonah.

Vaikka še kuuloštauki ouvolta, ka molommat puolet – neuvoštoliittolaiset, šamoin kuin ni šuomelaiset šotajoukot – oli täyšin täytetty omat taistelutehtävät. Šuomelaisien tehtävänä oli piettyä Puna-Armeijan šota-joukkoja, jotta ne ei piäštäis šakšalaisien SS Nord -divisionan šeluštah, kumpani oli šuuntautun pohjoisempana olijua Louhen kylyä kohti. Niijen toisena tehtävänä oli nävön vuokši aiheuttua rintamalinjan läpimurron uhkua Uhtuon šuunnalla, jotta Puna-Armeija šiirtäis šuurimmat šotavoimat Louhen tienoilta šinne. Uhtuo puoluštajan 54. tarkka-ampujadivisionan tehtävä oli helpompi, niijen piti piettyä šuomelaisien läpimurto.

Kaikki nämä kolme šotavuotta Uhtuon šuunnalla kummatki puolet oli vuotettu toini toisešta ratkaisovie toimija, ka niitä ei šeurannun: šuomelaiset ei meinattu rynnätä kylyä eikä 54. tarkka-ampujadivisiona hauton mimmosiekana šuunnitelmie šuomelaisien puoluššuslinjan murrošta ta šakšalaisien piiritykšeštä. Kuitenki še ei tarkota, jotta näillä paikkoin oli rauhallista.  Koko ajan näijen vaššuštajien voimien välillä jatku melko agressiivini šijaintišota.

Rakennuštaijon eroja

Molommin puolin lašettih olovan noin 12 tuhanšin ihmisin, šen lisäkši šotatehniikka, kenttäšairalat, korjuamot ta äijä mitä muuta. Ta on luonnollista, jotta noin pitäkši aikua näillä paikoin joutunuot vaštakkaiset divisionat, kolmen vuuvven aikana luotih omilla vaštuunalovehillah ei yksistäh šyvällä porraššetun puoluššukšen, ka vieläi pinta-alaltah kunnon kylien šuuruset elinpaikat.

On ominaista, jotta neuvoštopuolella melkein kaikki rakennukšet ta laittehet oli rakennettu muan alla, kun tuaš šuomelaiset rakennettih omalla rintama-alovehella tavallisie taloja tahi puolekši muah upotettuja rakennukšie. Šuomelaiset oltih hyvie rakentajie ta noššettih kunnon taloja. Tämä šelittäyki šen, jotta šovan aikana monet niistä taloista oli šiirretty Uhtuoh. Nykyjähki Kalevalašša on šäilyn ušiempi talo, kumpani oli tuotu šuomelaisien ”oporoonalta”. Äšen piirin Kulttuuritalon vanha rakennuš (nykyjäh jo riičitty) oli šiirretty juuri šieltä. Rakennuš oli käytöššä ihan 1990-lukuh šuate. A šovan aikana še šeiso muutoman kilomertin piäššä etulinjašta ta šiinä oli šotilašklubi.

Tänäpiänä šuomelaisen puoluššušlinjan šelušta-aloveh ei enyä näytä mahtavalta juuri šen takie kun šovanjälkisenä kautena paikalliseläjät oli vejetty kaiken tältä alovehelta. Rahvaš myöššyttih evakošta palannuoh Uhtuoh ta juuri puoluššušlinjan alovehelta jouvuttih eččimäh kaikkie, mi hoti vähäsen kelpasi kotitalouteh. Eikä heitä ieš pölättän še, jotta mečät ollah ihan täynnä miinoja.

Ta päinvaštoin unohutettu kaupunki 54. tarkka-ampujadivisionan šijaintipaikalla on šäilyn melkein alkuperäsenä. Paikalliset eläjät jo aikoja oli viety tiältä kotihih kaikki käyttökelposet veššat, a šuurikokoset koršut, kumpasissa puna-armeijalaiset oli eletty, niin ni jiätih paikoillah. Šentäh kun ne oli melkein täyšin upotettu muah. Tämmösien rakennukšien hirret jo kahen-kolmen vuuvven piäštä ei kelvata rakentamiseh. Puna-Armeijan 54. tarkka-ampujadivisiona kaivautu muah aivan perin pohjin. Eryähällä etulinjah kulkijalla pätkällä puna-armeijalaiset oli kaivettu muašša yli kilometrin pitusen tien. Tuo tie oli tarkkah peitetty hirši- ta turvehkerrokšen alla. Šitä tietä myöte šalua kuletettih ampumatarvikkehie rintamalinjalla. Šuomelaisethan omalla puolella oli rakennettu toisentyyppisen tien. Še oli luajittu hiršilöistä, kumpaset lat’attih šalvokšien piällä. Še oli ičeasiešša šuon piäličči rakennettu noin kilometrin pituni puušilta.

Linnut ei tiälä lauleta

Nykyjäh 54. tarkka-ampujadivisionan šelušta-aloveh on kokonah šammaltun ta mečittyn. Kuitenki taisteluhautojen linjat, insinerilaittehet ta monilukuset koršut ta turvehmajat vielä ihan šelväšti nävytäh. Varuškunta ulottu rintamalinjalta kahen-kolmen kilometrin šyvällä meččih.

Kävellen varuškunnan alovehta myöte, tulou šelväkši, jotta vain pieni oša divisionan šotilahista oli ollun etulinjalla, šuurin oša niistä oli šijoutun lähišeluštašša. Näijen šotilaškylien pinta-ala ta tiheyš on aivan hämmäššyttävä. Vaikie on kuvitella kuin äijän voimua oli pantu šiih, jotta šuaha piettyä šuomelaisen armeijan läpimurto: loitompana šeluštašša oli niise kaivettu taisteluhauvat peräytymisen varalta, valmissettu koršut ta tulipešäkkehet, raivattu tiet, kaivettu muah puiset tankkieštiet. Kaikkie tätä kiertäy šuat kilometrit piikkilankua. Kuin äijän ihmisresurssie ta lujua työtä on käytetty tähä rakentamiseh. Ta kaikki tämä oli rakennettu 54. divisionan šotilahien voimin, vet melkein koko paikallini väještö oli evakoitu kyläštä.

Pitäy šanuo, jotta Uhtuon šuunnalla tankkija käytettih vain šuomelaisien hyökkäykšen alkuvaihiešša. Ne oltih šakšalaisien tankkišotajoukkoloista ta niitä ohjattihki šakšalaiset. Jatkošša tankkien käytöštä piätettih kieltäytyö, šentäh kun meččä- ta šuoalovehella tankit voitih liikkuo vain teitä myöte, missä ne oltih helppona ampumiskohtehena.

Tänäpiänä unohutettujen kaupunkin yllä humisou korkie meččä, männyt kohotah ylöš taivahah päin, pohjoisluonto pitälti ta huolella hoitau šovan tuomie huavojah: taisteluhauvat kašvetah umpeh, koršut hajotah, piikkilanka, kypärät ta ampumatarvikkehet muututah ruoštehpölykši.

Tiälä linnut ei lauleta – muissutah mieleh laulun šanat, kun kävelet näillä paikoin. Harvoikseh näissä mečissä šattuu näkömäh pyitä, tijasie, tikkoja ta kontien jälkijä puolukkamättähillä. Višših genettini muisti panou meččäelukatki kiertämäh näitä paikkoja. Ihmisenki on vaikie olla tiälä pitälti: painava, ahistava hil’l’aisuš valtuau täššä hylätyššä šotakaupunkissa ta ihan koko nahkalla alat tuntie kuoloman henkityštä. Šota, tragedija, tuhanšien šotilahien murtunuot kohtalot tunnutah tiälä erityisen voimakkahana. Eikä tällä tuntehella ole mitänä yhtehistä Voitonpäivän juhlatapahtumien innon ta loistien kera. Tämä on istorijan näytehoppikirja, kumpani kertou šovašta kaunistelomatta ta liijottelomatta, ilmain mitänä valehšankarutta.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat