Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kižin šuarella hiihtämällä

Heinälahen vanha kirkikkö. Kirikkö oli rakennettu 1810 vuotena. Vuuvven 1989 tulipalon jälkeh oli šäilyn vain kirikön kivirunko. // Kuva: Uljana Tikkanen

Još miulta kyšyttäis, mitä mukavua oli šiun netälinloppuna, mie vaštuasin, oli äijän lunta, jiätä, šuuri järvi, šukšet, hyvä porukka ta Kižin šuari.

Vuotena 2013 mie enšimmäsen kerran piäsin Kižilla omin voimin, šilloin meijän joukko läksi polkupyöräretkellä. Retki oli hyvin vaikie, vain šilloin koko matan aikana oli hyvä šiä ta kaikin oltih hyvällä mielellä. Tänä vuotena šynty ideja lähtie Kižin šuarella šukšilla. Matka Onegajärvie myöten oli jo tuttu. Ieššä oli kolme pyhäpäivyä, aikua riittäväšti, jotta piäššä šuarella ta myöštyö Petroskoih.

Mitein valmistautuo šemmošeh vuaralliseh ta vaikieh retkeh?

Ennein kaikkie pitäy ajatella turvallisuošta ta tietyä onko jiä keštävä. Meilä veteli, tuiskukuun šulat loputtih ruttoh ta järvi oli jiäššä. Šulašiän jälkeh vähän šato lunta, šentäh jiän pinta oli niin kuin kirjava matto. Paikottellen oli lunta, paikottellen jiäpinta oli valkie, niin kuin jiätynyt maito, paikottelen jiä oli ihan läpinäkyjä ta läpi šiitä näky Onegan mušta vesi.

Tuommoseh retkeh lähtijien pitäy olla voimakkahina, jotta keštyä kaikki retken vaikeukšet. Meijän joukošša oli kahekšan henkie ta myö jakautuma kahteh ryhmäh vauhin mukah. Enšimmäini läksi retkeh huomenekšešta, a myö puolenpäivän aikah.

  

Enšimmäisenä päivänä meijän piti piäššä Šuuri Lelikovski -šuarella šuate, še on 40 kilometrin piäššä Petroskoista. Paičči fyysisie voimie retkeilijien pitäy šamoin olla henken puolešta voimmakkahina, jotta löytyä ičeššäh voimie matan jatkamiseh. Toisen päivän tavoittehena oli matkuštua Kižillä ta myöštyö yöpymispaikalla. Tämä tehtävä oli äijyä helpompi, šentäh kun meilä ei pitän ottua omie matkavehkehie matkah, myö ottima vain vahan eväštä ta läksimä.

Matka Kižin šuarie myöten on oikein mukava, rannoilla on vanhoja kylie, lahešša on äijän pienie šuarie. Puolentoista tunnin piäštä myö olima Heinälahen (ven. Sennaja Guba) kyläššä. Iltapäivällä alko tuiskuttua lunta. Lumi peitti koko järven pinnan ta še hyvin autto meitä retken kolmantena päivänä, kun myö läksimä jälelläh Petroskoih.

Onnekši, huomenekšella tuisku loppu eikä enyä tuullun. Yhekšältä piäsimä matkah. Kaikin oli jo totuttu hiihtämäh ta matka tuntu helpommalta. Illalla kuuvven aikana hiihtimä Petroskoin lahteh ta kahen tunnin piäštä piäsimä rantah. Oli 23. tuiskukuuta ta kaupunkissa pruasnuitih Tuatonmuan puoluštajan päivyä, šentäh myö näkimä kakši ilotulitušta.

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat