Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Armas ruado – eloksen palkičus

Lapsile Tove Janssonas da hänen “Muumiloih” nähte.

Marina Ivanovna Gerojevua tunnen kirjaston ruadajannu jo lapsusaijas. Häi ruadoi kirjastos vie konzu se oli ilduškolan puuhizen taloin tilois, sit školan tilois da nygöi ruadau kul’tuurutaloin seinis. Häi da toizet kirjaston ruadajat järjestettih meile, vie školas opastujile lapsile, kaikenmoizii literatuuruillaččuloi, kilboi tavallizien školaurokoin sijah. Kirjastoh silloi enin kaikkie kävyi rahvastu (školan jälles) – ken kižai, ken lugi. Ijäkse jäi mustoh tämä kirjastos kuultu uudine: “Tiijättögö, mittumii lappukkazii löyttih kirjaston ruadajat  kniigois... kaikis erinomazin oli voileiby”.

Nygöi Marina Ivanovna on kirjaston ainavo ruadai. Ga kirjaston ruado ei “rammiče” sendäh. Häi ainos keksiy midätahto mieldykiinnittäjiä da ainos on peril Karjalas piettylöis kilvois da pidolois, kudamat hos vähäzen koskietah hänen ruaduo. Näit händy karjalazis pidoloisgi.

Tiijustelin Marina Ivanovnal, mittumis ruadomuodolois händy palkičči piämies.

– Jälgiaigua enimät ollah sidä mieldy, ku rahvas heitettih kniigoin lugemizen sendäh, ku kniigan sijah on tulemas tiedokoneh dai terväh se kogonah ottau kniigan sijan. Meil on jo tavannu panna viäräkse tehnolougieloin kehittämisty da väittiä, ku vaikuttua täh protsessah myö emmo voi. Tottu sanuohäi, elekronnoi kul’tuuru vois ruadua kniigukul’tuutan hyväkse. Sih niškoi ei pie panna vastakkai kniigua da elektronnoidu tehniekkiä, pidäy opastuo käyttämäh niilöi toine toizen rinnal. Meijän Šuojun kirjastos luadie sidä on jygiettävy, sendäh ku meil ei ole nigo audio-, nigo videotehniekkiä – niilöih ei ole varua, saneli Marina Gerojeva...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat