Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Vähembistökielien elavuttamine ei ole pessimistoin ruado

Petroskoin Lumikello-päivykois ozutettih livvinkielizen joukon ruaduo, kuduas kazvattajannu on Mirja Hotejeva. // Kuva: Konstantin Oleinik.

Etnotjuttorat autetah pohjozen kielipezile

Kaikis loittovimat oldih Taimiran niemimuan da hanti-mansien muan rahvas, kus kielellizet dielot ollah äijiä valehembat migu, sanommo, meil, karjalazil. Naizet lähtiettih koispäi nellänkymmenenviijen gruadusin pakkazel, tuldih Petroskoih vihmal. Projektan puittehis puutui livuttua syvästi yhten päivykoin hantinkielisty lapsienjoukkuo Kazim-kyläzes, yhty enetsikielisty joukkuo pienes Potapovo -kohtas da kaksi nganasanoin lapsienjoukkostu Us’t-Avam- da Voločanka-kyläzis. Enimät lapset jo piästih školah, tilah kerryttih jo uvvet joukkozet. Löyhkettävänny on se, ku nämmis kohtis ruvettih pagizemeh lapsile omii kielii joga päiviä da hätkin, enne sidä ruaduo ei olluh vouse libo vai näppine. Iče lapsienkazvattajat hyvöindelläh tuloksil: lapset ylen terväh ruvettih ellendämäh päivykoin kieldy da spruavivumah sil. Mainičen, ku kai nämmih joukkoh käyjät lapset alguudah myöte oldih ven`ankielizet, omii perindökielii hyö ei tietty. Pohjäzen rahvas sanotah omua ruaduo kielipezikse, heil puuttuu kylbie omii kielii kylläl. Päivykodiloih kazvattajile abuh kävväh kieldy tiedäjät ruavahembat rahvas kylispäi, muga sanotut etnotjuttorat. Hyö sanellah lapsile suarnoi, pajatetah, pagizutetah heidy. Etnotjuttorois on suuri abu, konzu kieldy muijal on jo vähä da sidä tietäh jo vähät.

Suomi-ugrilazien lapsienkazvattajien kielinero on kannatettavu

Ku kieli eläs, pidäs ku sil enne kaikkie paistas lapset da nuoret. Ku kieldy jo ei paistane kois keskenäh, sidä pidäy livuttua käyttämäh päivykodilois da školas mindäh sendäh opastussistiemu on kaikis ravei da aijankohtaine kielien opastandah da käyttöh niškoi. Pienet lapset harjavutah kieleh ylen terväh, vai niilöinke pidäy paista sidä joga päiviä, ei kerran da kaksi nedälis. Sen toven nygöi hyvin tietäh kanzoinvälizen projektan rahvas, kuduat käydih opastukset läbi. Petroskoile tuli nastu Komis, Maris, Mordouvies, Udmurties, Piiteris, Permin alovehelpäi - projektu kannatti läs kuuttukymmendy päivykoin joukkuo.

Suurimannu tuloksennu on se, ku lapsienkazvattajat ruvettih rohkiembah luaduh livuttamah kielii omas ruavos, hyö tietäh, midä tieduo andua lapsile, kui piästä heijän kel kižuamah, midä kieldy heile paista da kui lapsi omaksuu kielen pienete. Tossapäi suurennu hädänny kaikkiel on se, ku kazvattajien da opastajien kielinero aijan myödäh vai heikkonou. Se, tiettäväine, on kiini enne kaikkie suomi-ugrilazien rahvahien kielitilandehes mieros. Kuavakse, viitty komi-perminkielisty lapsienjoukkuo akkiloiččii metodistu Ol’ga Istomina sanelou, ku heijän kieli kehittyy ylen hil’l’ah, äijy sanua on ven’aspäi, semmite opastusalan sanua. Tämä kielineroprobliemu ei olluh projektas sellitettävänny, hozi oli tiettäväine. Lapsienke ruadajes kielenmalto on tärgevimii azieloi – se pidäy pidiä toičakse...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
Koudu: *
Partn`ourat