Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Kus puu kazvau, sit i kando happanou

Tepoiniemen kylä // Kuva: Natalja Gromova

Konzulienne sie oli Vorošilovan nimine kolhozu, sinne rodivui Nevvostoliiton kunnivomies voinu-urhoi Ivan Artamonov. Oli sie kulakoikse kirjutettuu da loitokse työttyy, oligi repressiiruittuu. Tulluzii vakkinazii rahvahii vastattih varaten, ga yksikai gostitettih. Buabo saneli minule, ku voinan aigua tuli kyläh saldattu, händy istutettih stolah čupukkua syömäh. Stolan keskel oli juodu voinke, saldattu voidu luzikal ottau. Ga eihäi muga pidäs syvvä, pidäy čupukkua voih painua, a kuibo sellittiä? Ei tietty koinižändät ven’an kieldy, a saldattu ei maltanuh karjalakse. Vot i sellitettih, kui maltettih – luzikal oččah iškiettih: “Luzikku on loppiettu. Pidäy plöčky!”

Tepoiniemi on minun ezi-ižien roindukylä, sie ammuzis aijois elettih ezi-ižät. Täl kohtal on erinomaine vägi da omat starinat. Tepoiniemen vastaspäi on kumman Niemi. Se on čoma kohtu, ga sil on paha sluavu. Ei pie sinne mennä, sie henget eletäh. Juuri sie, starinoin mugah, nouzou viespäi kotkatjärveläine vedehine, sendäh kyläs oli kielletty hämäris kezoitandu. Konzulienne minägi opin sen kohtan voimua. Sie kazvau äijy gribua. Myö sizärenke astuimmo Niemen mečäspäi järvirandua myöte. Jo nägyi lahtes poikki buaban kodi, astuo jäi pikoi palaine. Ga kuilienne myö sizären kel ugodiimmokseh samah kohtah! Tuaste nägyy buaban kodi, menemmö sinnepäi da uvvessah milienne kiännyttäy meidy. Muga oli moni kerdua, kuni myö emmo kiändänyh sobii muurin...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat