Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Elos eliä – ei peldo poikki proidie

Tamara Nesterenko tuli Karjalah dai mieldyi täh muah.

Inehmine lämmästi otti vastah minuu da naizien nevvoston piälikkyö Svetlana Nikolajevnua. Pagizimmo elokseh nähte, mustelimmo endizii aigoi. 
Tamara Mihailovna Nesterenko tuli Karjalah vuvvennu 1974 da jäi tänne elämäh, omembua da parembua muadu häneh niškoi ei olluh. “Igävöičitgo Valgoven’ua enziaigua?”, kyzyin minä. Häi vastai: “Tulin tänne – rounoku ruajuh puutuin, ylen jygei oli minun elos”.
Nuorel inehmizel kolmen lapsen kel, ilmai eländy- da ruadokohtua pidi algua oma elos uvvessah. Enzimäi oli pieni pertine da ruado vazatahnuos, kus pidi ruadua viijes aigua huondestu myöhäzeh ildassah. Lapsii pidi syöttiä. Tuli inehmine johtajan Vasilii Petrovičan luo da sanoi: “Andakkua minule fatieru hos mittumas kyläs, minul on kolme lastu!” Kuun peräs annattih yksipertihine fatieru Jessoilas. Tamara ruadoi huogavumattah, erähiči piälimäine buuhgalteri kučui iččeh luo da sanoi: “Zakonan mugah myö emmo voi panna teile čottah kaikkii päivii, ottakkua lebävöpäivät!” Enzimäzen ruadopalkan Tamarale toi kompleksan piälimäine Aleksandr Borisov – 160 rubl’ua! Sih aigah Valgoven’al enämbiä 70 ei maksettu.
Kazvettih nuorembat kaksozet Mihail da Tatjana da vahnembi Aleksandr-poigu. Ruadua oli jygei: jallat ainos rizinsuappualois, puolet aigua tuulenviimas, ga ni kerdua naine ei itketellyhes, tiezi, ku kaikil oli jygei. A konzu lähti iäres vazatahnuos lähembä kodii olijah kompleksah ruadoh, ga kai itki: vazazet hänele rouno ku lapset omat oldih. Ruadajua naistu Tamara Nesterenkuo kunnivoittih ruavos dai administratsies, omas ruavos häi sai Tazavallan kunnivokirjazen...

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat