Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Pedagogikalla, tiijolla ta musejolla omissetut kakši elämyä

Aleksandr Barantsev tutkimušmatalla Pyhäjärven kyläh // Kuva: Kuva otettu pereharhiivašta

Leonora Arsentjevna on šyntyn Leningradissa. Vuotena 1936 heijän pereh muutti Petroskoih, šentäh kun Leonoran tuatto Arsenti Vasiljevič Kaledin oli miärätty Autoliikennehopiston johtajan virkah.

Konša alko šota, Arsenti Vasiljevič vei perehen evakkoh Vitegrah, a iče mäni Belomorskih, mi oli Karjalais-Šuomelaisen SNT:n väliaikasena piäkaupunkina. Šiitä Karjalan rintaman rivilöissä hiän urhollisešti taisteli N’apašeuvun alovehella. Omista šota-anšijoista Arsenti Kaledin šai Punasen Tähen ta Šuuren Isänmuallisen šovan kunnivomerkit, šotilašanšijomitalin ta mitalin ”Neuvošto-N’apašeuvun puoluštamisešta”. A vuotena 1945, konša šattu olomah Kauko-Itällä, Kaledin ošallistu ni Japanin šotah.

Arsenti Kaledinin pereh evakošša ollešša jatko matkua Neuvoštoliiton alovehie myöten. Vitegrašta pereh joutu Kazahijan tašavallan Issik-Kul’-kaupunkih, a šiitä Saratovin alovehen Atkarskih. Leonoran muamo Nadežda Pavlovna ruato rautatien laitokšella, mi ečči kojittomie lapšie ta miäräsi heijät lapšienkotiloih.

Lapšušajoista Leonoran muississa šäily hänen Daša-kukla. Šen kera tyttö tuli Timurin joukon jäšenekši ta kävi šotilaššairalah, missä esiinty konserttiloissa huavotettuja saltattoja varoin. Niin šuuri onni oli, konša hänen vaikieštihuavotettu nimikkošotilaš, loppujen lopulta pareni!

Šota loppu. Vuotena 1946 Leonora myöšty Petroskoih. Koulun lopetettuo hiän opaštu kirjaštoalan opistošša ta šiitä Petroskoin valtijonyliopiston istorijan tietokunnalla. Leonora Arsentjevna noin 50 vuotta ruato koulušša istorijan ta yhteiskuntatiijon opaštajana. Petroskoin 36. koulušša Leonora Barantsevan alottehešta oli peruššettu Karjalan rintamalla omissettu koulumusejo.

Vuotena 2000 Leonora Arsentjevna autto peruštua Karjalašša koulumusejojen Sodružestvo-yhissykšen. Yhissykšen tarkotukšena on koululaisien patriottini kašvatuš. ”Sodružestvon” ruavon teemoina ollah karjalaisien kylien istorija ta niijen kantatuattojen kohtalot, šovanlapšet. Yhissyš ruatau yheššä Veterani-merimiehien liiton, Šalpauš-Leningradin eläjät- ta Fašistien vankileirien alaikäset vankit -šeurojen šekä tehnikumien ta kolledžien musejojen kera.

Leonora Barantseva ošallistu Sodružestvo-yhissykšen järještämäh 70:h konferenšših. Naini on koulumusejojen kurattorina Kontupohjašša ta Priäžäššä, Ladvašša ta Šujašša, Jalgubašša ta Kuujärveššä, Kentjärveššä ta toisissa paikoissa. Šanakši, ekspositijo Jalgubašša on omissettu meijän muanmiehellä Mihail Perhinilla, kumpani oli Fabergé-yritykšen tunnettuna muasterina.

Šamoin Leonora Arsentjevna ottau ošua ni kylämusejojen toimintah. Niin, viime vuotena hänen miehen Aleksandr Barantsevin kotimualla Pyhäjärvellä avautu musejo. Še tapahtuma oli omissettu kylän 520-vuotisjuhlalla. Leonora Barantseva myönti musejolla Aleksandr Pavlovičin dokumentit ta valokuvat. Kuvien luvušša on šemmoniki, missä Barantsev on kuvattu yheššä toisen tunnetun karjalaisen miehen, šillosen alovenkomitietan enšimmäisen šihterin Ivan Sen’kinin kera.

Leonora Barantseva ei niin ammuin juhli omua 80-merkkipäivyäh. Ka hiän vielä nytki on aktiivini luova ihmini. Naisella on monta harraššušta ta šuunnitelmua. Yksi niistä on ošallistumini Lyydiläisien humanitarisen šiätijön ruatoh. Šiätijö oli peruššettu vuotena 2006 Leonora Arsentjevnan miehen Aleksandr Barantsevin, pariskunnan Pavel-pojan ta Aleksandr-punukan alottehešta.

Šemmoset ollah kakši kohtaluo, kakši elämyä, mit on omissettu pedagogikalla, tiijolla ta musejoalalla.

 

Aleksandr Barantsev

Lyydiläini tutkija Aleksandr Barantsev šynty 20. šulakuuta 1931 vuotena Priäžän kanšallisen piirin Peldoži-kyläššä Pyhäjärven lähellä. Vuotena 1956 Aleksandr piäsi opaštumah Petroskoin valtijonyliopiston šuomelais-ugrilaisella ošaštolla, kumpasen kiitollisešti lopetti vuotena 1961. Barantsevin diplomityön teema – ”Verbin järješšelmä karjalan kielen lyydin murtehešša” – miäräsi tutkijan tulijan ruatošuunnan.

Yliopiston jälkeh mieš ruato muutoman vuuvven šuomen kielen opaštajana Petroskoin kouluissa. Šiitä vuotena 1963 Aleksandr Pavlovič tuli Venäjän tietoakatemijan Karjalan ošašton Kielen, kirjallisuon ta istorijan instituutin tutkijakši. Instituutissa Aleksandr Barantsev vakavašti tutki karjalan kielen lyydin murtehen erikoisukšie. Hiän opaštu aspirantuurašša ta vuotena 1971 puolušti Lyydin pakinan fonologisie keinoja -väitöškirjah Tartun yliopistošša.

Eri vuosina Aleksandr Barantsev valmisti noin 80 monografijua. A vuotena 1978 ilmešty tietomiehen šuurin ruato – Lyydin kielen pakinamallija -tietokirja, kumpani painettih venäjän ta karjalan kielillä. Voit šanuo, jotta täštä monografijašta on tullun muistomerkki šen luatijalla, filologisien tietojen kandidatilla. Valitettavašti, viisi vuotta takaperin Aleksandr Pavlovič šiirty tuonilmasih, viime vuotena hiän ois täyttän 85 vuotta.

 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat