Vienan Karjala

Kirjutukset vienankarjalakse

Karjalazet: meil pidäy olla oma sija

Karjalan tazavallan piämies pagizutteli meigävellie čuajustolan tagan, pagin koskih meijän tärgevimih probliemoih. // Kuva: Sergei Karpov.

 

Vastavuksen allus Artur Parfenčikov hyvitteli kaikkii Tazavallan päivän kel, mustoitti, ku vuvvennu 1920 juuri karjalazet oldih alguh panemas Karjalan Ruadokommunua:

– Myö tahtozimmo, puaksumbah kuulus karjalan kieli. Ku sidä ei vaigu tutkittas tiedoaihiennu, ga paistas kois dai pihal.

Yhtel tiedy Karjalan tazavallan mies mustoitti, ku brihačunnu iče pajatti suomekse Pellervo-joukos.

– Olemma kiitolliset, että Työ kuččuja meitä pakinalla, algai oman paginan Tatjana Klejerova, Karjalazien kerähmön vallittuloin nevvoston piälikkö.

Vastavukses Artur Olegovič musteli, ku eli Anukses, konzu sie piettih Karjalazien I kerähmö:

– Kävelimmö pihal lapsen kel, tytär oli silloi vie pieni. Näimmö, ku linnas pietäh mostu suurdu piduo, ičegi kuulimmo, mittustu tärgiedy da toiči julgiedu paginua piettih kerähmös. Kaikin vuotettih silloi, midäbo rodieu ielleh.

Tuaste paginal oli ilmanigäine kyzymys – karjalan kielen valdivolline stuatussu. Tatjana Klejerova paheksi, ku tässäh emmo eistynyh täs dielos edehpäi. Se on karjalazien suuri paha mieli, se keskustau meijän kielen kehittämisty da ozuttau, ku meis tuači piätetäh toizet.

– Myö kolmekymmen vuottu tagaperin luajimmo kirjukielen da sit äijän ruavoimmo. Meijän vastustajat sanotah, ku karjalan kieli ei päi valdivollizekse, ku se ei ole korgiekse kehitynnyh. Ga kuibo hyö voijah sen piättiä, ku ei malteta sidä. Kielen kehitysty tovendetah äijät kohtata: meil on korgei opastus, karjalan kieldy opastetah školis (hos ei muga äijän da ei moizele suurele joukole lastu, kui meil himoittas), meil on oma lehti, TV da raadivo, pidi varmuttu Klejerova... 

Sano oma mieli

Kai kommentariet tarkistetah. Viestit, kudamis on pengomistu, rahvahan vihua da VF:n zakonoin vastastu kuhkuttamistu, otetah iäre.

Lugijan mielii: *
Sinun nimi: *
 
Partn`ourat